Tulostettava pdf-versio - Teosofia.net

Milloin siellä, milloin täällä nämä säteet valaisevat häntä,
niin kuin auringon kipinät kirkastavat maata viidakon
paksun lehvistön läpi. Mutta, oi oppilas, ellei liha ole passiivinen,
pää kylmä, sielu yhtä vahva ja puhdas kuin säihkyvä
timantti, eivät säteet pääse kammioon, 37 ei niiden auringonvalo
lämmitä sydäntä eivätkä mystiset äänet akāshisista
korkeuksista 38 kuulu korviin, miten valppaita ne alkuvaiheessa
olivatkin.
Ellet kuule, et voi nähdä.
Ellet näe, et voi kuulla. Kuulla ja nähdä, tämä on toinen
vaihe.
. . . . . . . . . . . . . .
Kun oppilas näkee ja kuulee ja kun hän haistaa ja maistaa,
silmät kiinni, korvat, suu ja sieraimet suljettuina; kun
neljä aistia sulautuu yhdeksi ja on valmiina muuttumaan
viidenneksi, sisäiseksi kosketukseksi – silloin hän on tullut
neljänteen vaiheeseen.
Ja viidennessä, oi ajatustesi tappaja, kaikki nämä on jälleen
surmattava, etteivät ne enää elpyisi. 39
Pidä poissa mielestäsi kaikki ulkoiset kohteet, kaikki ulkoiset
näyt. Sulje pois sisäiset mielikuvat, etteivät ne loisi
sielunvaloosi tummaa varjoaan.
31
Sinä olet nyt DHĀRANĀSSA, 40 kuudennessa vaiheessa.
Kun olet siirtynyt seitsemänteen, oi onnellinen, et enää
37 Ks. alav. 24.
38 Näitä mystisiä ääniä eli melodiaa, jonka askeetti kuulee mietiskelyjaksonsa
alussa, sanovat joogit anāhata-shabdaksi.
39 Tämä tarkoittaa, että kuudennessa kehitysvaiheessa, joka okkulttisessa
järjestelmässä on dhāranā, jokainen aisti yksilöllisenä kykynä
on ”tapettava” (eli lamaannutettava) tällä tasolla, niin että ne siirtyvät
ja sulautuvat seitsemänteen aistiin, henkisimpään.
40 Ks. alav. 3.