Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET

uusliberalismin sijaan tämä ohjausideologia on enemmän velkaa 1990-luvun uusille ”kolmannen”
tien teorioille ja toisaalta eurooppalaiselle valtiojohtoisemmalle uusliberalistiselle ajattelulle.
Toisaalta tutkimuksessa huomattiin suomalaiselle hallintovallalle ominainen näennäinen
epäteoreettisuus ja vahva kiinnittyminen vanhaan hallinnollisen järjen käytännölliseen traditioon.
Teoreettiset näkemykset tuodaan tässä ennen kaikkea käytäntöjen tasolla ilman varsinaista
”ideologista” keskustelua. Kuitenkin juuri näiden käytäntöjen teoreettisen käsitteistön omaamisen
osalta suomalainen hallintokulttuuri on pitkälti ja yhä kasvavasti vastaanottajan asemassa suhteessa
yleiseurooppalaisiin muutoksiin. Samalla huomattiin selvä ero hallinnon ohjaamisjärjen
ideologioiden ja käytäntöjen välillä, joka vaatisi lisätutkimusta (esim. paradoksi antibyrokraattisen
diskurssin luomasta byrokraattisten rakenteiden ja vallan kasvusta jne.).
Teknisen uudistusideologian rinnalle on 1990-luvulta lähtien noussut uusi visionäärinen
ideologinen ohjaus. Max Weberiä mukaillen kolme vahvinta herruuden legitimaatiotyyppiä
näyttääkin nyt olevan 1) Uutuuden herruus – odotetun tulevaisuuden tai uutuuden auktoriteetti, 2)
Visionaarinen herruus – vision auktoriteetti ja 3) Tuloksellisuuden herruus – tehokkuuden
auktoriteetti. Toisaalta kaikki nämä uudet legitimaatiotyypit kytkeytyvät vahvasti vanhoihin ja
suhteellisen vakaisiin hallinnon käytäntöjen perinteisiin ja näiden legitimaatiotyyppien suhdetta
varsinaisiin käytäntöjen muutoksiin olisikin vielä tutkittava lisää.
Paneutuminen hallintojärjen tutkimukseen avasi uuden ongelmakentän, jossa olisi tarve avata
erityisesti suomalaisen hallinnontutkimuksen roolia hallinnollisen vallankäytön ohjaajana ja
oikeuttajana sekä siihen kuuluvaa epäsuhtaa teoreettisten oikeutusdiskurssien ja käytännöllisten
ohjausmenetelmien välillä. Toiseksi teoreettiselta kannalta myös selveni, että institutionaalisen
(esim. valtioneuvosto) vallankäytön tutkimuksen lähtökohtana ei ole enää hedelmällistä pitää
instituutiota itseään vaan itse instituutiota on tutkittava suhteessa yleisiin ja nykyään yhä enenevässä
määrin globaaleina esiintyviin vallankäytön teoretisointeihin ja käytännön rationaliteetteihin.
Markkinahallinnan osalta tämä merkitsisi myös vahvempaa paneutumista juuri erilaisten
talousteoreettisten näkemysten tutkimukseen niiden poliittis-filosofisessa merkityksessä. Koska
markkinaregiimissä vallankäyttö nähdään juuri talouden ohjaamisena (tai ohjaamatta jättämisenä) ja
siinä vallankäytön kenttä sekä tuon kentän subjektit ja objektit määrittyvät taloudellisten teorioiden
mukaan, on juuri erilaisilla talousteoreettisilla näkemyksillä entistä vahvempi vallankäyttöä ohjaava
merkitys. Tässä suhteessa tutkimus avautuikin 1900-luvulta periytyvien yhteiskunnallisen vallan
talousteoreettisiin ideologioihin ja niiden perustajiin (Hayek, Schumpeter, Keynes jne.) sekä näiden
erilaiseen käyttöön uusissa talousteorioiden perustalta artikuloituvissa hallinnon
ohjausideologioissa.
Michael Kull
Hankkeen tutkimuskysymykset liittyivät EU:n aluepolitiikan hallintaan ja eri hallintotasojen
väliseen koordinaatioon ja valtasuhteiden muutokseen. Tärkeimmät tutkimustulokset liittyvät
keväällä 2008 julkaistuun väitöskirjaan sekä kahteen kansainväliseen, vertaisarvioituun
artikkelijulkaisuun. Myös rahoituskauden jälkeen Valta-ohjelman aikana tehty tutkimustyö on
näkynyt julkaisuissa. Keskeiset tulokset voidaan tiivistää neljään kohtaan:
1. Sekä yksityisen että julkisen sektorin paikallistoimijoista on tullut tärkeitä EU-politiikan
osapuolia, jotka ovat aktiivisesti osallisina uusissa instituutioiden välisissä suhteissa. Pienet toimijat
ovat toisaalta huonommassa asemassa kuin suuret. Esimerkiksi pienten kuntien on vaikea saada
tietoa EU:n aluepolitiikasta. Vertailtaessa Saksaa ja Suomea, kävi ilmi, että Saksassa
paikallishallinnolla on vahvin asema paikallisten toimijoiden keskuudessa, kun taas Suomessa