Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET

Eräitä tuloksia
Jan-Erik Johanson ja Ville-Pekka Sorsa (2010a) tutkivat eläkejärjestelmän hallintoa. He toteavat
kirjassaan, että ”The traditional pillar-based classifications of pension systems especially in
Western Europe has been challenged as private arrangements in first-pillar pension systems have
become increasingly popular. The administrative logics of these public private partnerships (PPPs)
have not been studied systematically in social sciences that have primarily focused on creating
pension scheme typologies without addressing governance. Using institutional theory, the goal of
this study is to provide a theoretical framework for studying the governance of PPP type pension
provision in the scale of organisation fields, which draws attention to the dynamic interactions
between different collective actors. Our theory-driven case analysis is focused on the institutional
logic of governance in the Finnish mandatory earnings-related pension system TyEL. We argue that
the Finnish TyEL scheme includes elements from both these logics but also exemplifies neither
logics of public administration or corporate governance. The combination of public and private
modes of governance nevertheless causes a number of tensions in the field. The Finnish case
analysis offers important lessons on how different modes of governance can be combined and
related tensions managed if not necessarily solved in PPPs of pension provision. The Finnish
scheme that adapted the public-private mix already in the 1960s also serves as an important
historical example of the divergent field level consequences of changes in pension policy.”
Suomenkielisessä artikkelissaan Johanson ja Sorsa (2010b) tiivistävät tuloksensa:
”Tulevaisuuden kannalta TyEL-järjestelmän vallankäytön keskeisin piirre on sen institutionaalinen
epämääräisyys, joka mahdollistaa yhtä hyvin korporatististen perinteiden jatkumisen, poliittisten
instituutioiden vaikutusvallan kasvun kuin markkinaperusteisen kilpailun lisäämisenkin.”
Euroopan unionin vaikutuksia eläkkeisiin ja eläkepolitiikkaan tutkineiden Heikki Niemelän ja Kari
Salmisen (2009) mukaan eläketurva muotoillaan Euroopassa yhä pääosin kansallisesti. EU ei ole
vaikuttanut kovin paljon jäsenmaidensa eläkejärjestelmiin. Tutkimuksen mukaan
eläketurvajärjestelmien muutoksia selittää parhaiten talouden globalisoituminen.
Tutkimuksessa analysoidaan Espanjan, Ison-Britannian, Saksan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan
kansallisten eläkestrategiaraporttien muotoutumista. Raportteja tarkastellaan kunkin maan historian
ja institutionaalisen perinnön sekä EU:n liberaalin hallinnan eli avoimen koordinaatiomenetelmän
tuotteina. Analyysin perusteella vertailumaat ovat jo etukäteen tehneet eläketurvaansa ne
muutokset, jotka EU eläkestrategiaraporteissa on asettanut jäsenmaiden eläketurvan tavoitteiksi.
Maat ovat uudistaneet eläketurvaansa niin, että niiden eläketurvassa havaitaan selvä siirtymä
laajasta hyvinvointivaltiosta kohti työkykyä painottavaa kilpailuvaltiota. Kilpailuvaltion käsite
antaakin paremmat edellytykset maiden eläkemuutosten ymmärtämiseen kuin perinteiset Euroopan
integraatioteoriat. Tutkimuksen valossa eläketurvan muutoksissa onkin enemmän kyse koko
kapitalismin uudesta sääntelytavasta kuin Euroopan yhdistymisprosessista. Huomion arvoista on
myös se, että vaikka vertailumaiden eläkejärjestelmiin on tehty muutoksia, järjestelmien tietyt
perusrakenteet ovat säilyneet. Järjestelmien kehityksessä on siis havaittavissa ns. polkuriippuvuutta.
Sixten Korkmanin (2009) mukaan työmarkkinaosapuolet ovat tuoneet työeläkejärjestelmän
päätöksentekoon asiantuntemusta ja taloudellista realismia. Eläkepoliittisessa päätöksenteossa tulisi
kuitenkin voida nykyistä paremmin yhdistää demokraattisen legitimiteetin sekä asiantuntemuksen ja
pitkäjänteisyyden vaatimukset. poliittinen järjestelmä voi delegoida valmistelu- ja jopa päätösvaltaa
muille tahoille, ml. asiantuntijoille. Rahapolitiikan valta on nyttemmin yleensä siirretty itsenäiselle
keskuspankille, joka mielletään asiantuntemusta edustavaksi pikemmin kuin poliittiseksi elimeksi.
Järjestelmä täyttää demokratian vaatimukset, koska vallan siirtäminen tapahtuu demokraattisessa
järjestyksessä, ja koska valtaa delegoinut taho (hallitus ja eduskunta) määrittävät vallan käytön rajat
ja tavoitteet.