Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Päätössääntöjä ja modernin keskuspankkipolitiikan analogiaa hyödyntäen korporatistisen<br />
päätöksenteon voisi Korkmanin (2009) sovittaa yhteen demokratian vaatimusten kanssa seuraavasti:<br />
1. Eduskunnan tulisi määrittää eläkepolitiikan tavoitteet ja periaatteet. 2. Eduskunnan tulisi<br />
hyväksyä ne pelisäännöt, joita noudattaen eläkejärjestelmän parametreja tarvittaessa muutetaan sen<br />
rahoituksen kestävyyden turvaamiseksi. 3. Eduskunta nimittäisi eläkepoliittista valtaa käyttävän<br />
asiantuntijaryhmän (”Eläkepoliittinen neuvosto”) sekä määrittäisi sen toimivallan. Ryhmä koostuisi<br />
ensisijaisesti työmarkkina-osapuolten edustajista, mutta siihen kuuluisi myös ministeriöiden<br />
virkamiehiä (STM, VM) sekä eläkepolitiikan ammattilaisia ja riippumattomia asiantuntijoita.<br />
Jukka Lassila (2009) tutki eläkkeisiin liittyviä poliittisia riskejä. Hän kirjoitti: ” Elinkeinoelämän<br />
keskusliitto on päättänyt, ettei keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja enää tehdä. Keskusjärjestöjen<br />
yhteistyö väistämättä muuttuu. Tämä saattaa johtaa siihen, että kolmikantayhteistyössä hallitus ottaa<br />
johtavan roolin, ja järjestöjen rooli pienenee. Järjestöjä ehkä vain kuullaan sosiaalipoliittisissa<br />
kysymyksissä, kuten ILO suosittelee. Työeläkejärjestelmää lukuun ottamatta tällainen kehityssuunta<br />
tuntuu luontevalta.<br />
Yksityisalojen työeläkejärjestelmä poikkeaa muusta sosiaaliturvasta ja -politiikasta sen vuoksi, että<br />
työeläkerahastoihin, -kassoihin ja -säätiöihin on kertynyt mittava omaisuus. Näitä rahastoja<br />
koskevaa päätösvaltaa työmarkkinajärjestöt eivät helposti luovuta parlamentaariselle<br />
päätöksenteolle.<br />
Jos kuitenkin järjestöjen yhteistyön muuttuminen johtaa siihen, että työeläkejärjestelmässä ei<br />
pystytä tekemään tulevaisuudessa vaadittavia päätöksiä, voi tilanne tulla otolliseksi vallan<br />
siirtymiselle. Työ- ja kansaneläkejärjestelmät voivat muuttua yhdeksi eläkejärjestelmäksi, josta<br />
päätetään eduskunnassa.”<br />
Hanke osana yhteiskunnallista eläkekeskustelua<br />
Hallitus päätti politiikkariihessä 24.2.2009 nostaa kansalaisten vanhuuseläkeikärajaa asteittain 63<br />
vuodesta 65 vuoteen. SAK, STTK ja Akava vastustivat jyrkästi eläkeiän nostamissuunnitelmia ja<br />
pitivät pöyristyttävänä sitä, että työeläkkeitä koskevassa ratkaisussa hallitus hylkäsi tulokselliseksi<br />
osoittautuneen kolmikantaisen valmistelun. Hallitus veti 11.3.2009 pois ehdotuksensa korottaa<br />
eläkeikää 63:sta 65 vuoteen portaittain vuodesta 2011 alkaen. Tämän sijasta niin palkansaajat ja<br />
työnantajat kuin hallituskin sitouotuivat siihen, että keskimääräistä työelämästä poistumisikää<br />
korotetaan kolmella vuodella 59,4:stä vuodesta vuoteen 2025 mennessä. Muutoksen tarkemmat<br />
yksityiskohdat piti valmistella Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan johtamassa<br />
työryhmässä vuoden 2010 loppuun mennessä. Ryhmä ei päässyt ratkaisuun pidennettyyn<br />
määräaikaan tammikuun 2010 loppuun mennessä. Vuonna 2010 on asetettu lukuisia uusia<br />
työryhmiä, ja asia on kesken tätä kirjoitettaessa.<br />
Ikärajakiista tuli yllätyksenä tutkimusryhmälle. Kiista on tuonut eläkejärjestelmän valtarakenteet ja<br />
eräät niihin kohdistuvat haasteet julkisuuteen. Valtaprojektin kaksi tuotosta ovat erityisesti olleet<br />
vaikuttamassa kiistan aiheuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sixten Korkmanin tutkimus<br />
Korkman (2009) oli kirjoitettu kesällä 2008, jolloin kiistasta ei ollut mitään merkkejä. Tutkimus<br />
julkaistiin maaliskuussa 2009, koska se silloin osoittautui hyvin ajankohtaiseksi. Korkman osallistui<br />
keskusteluun myös Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksella 9.3.2009.
Change language