Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET

pääsyä vaikutusvaltaisiin asemiin päätöksentekoprosesseissa. Valtarakenteen ydin eli energiaeliitti
on vuorovaikutussuhteiltaan tiiviisti yhteen kytkeytynyt ja asenteellisesti kohesiivinen.
Energiaeliitin ja kansalaisten käsitykset sitä vastoin poikkeavat verraten paljon toisistaan.
Energiaeliitti ei kuitenkaan ole täysin yksimielinen, vaan sen sisällä keskinäisiin yhteisiin
intresseihin perustuvat alasysteemit kamppailevat keskenään energiapoliittisesta vaikutusvallasta.
Esimerkiksi kuudennen ja seitsemännen ydinvoimalan rakentamisesta käytyä keskustelua
tarkastellut projektin osatutkimus osoittaa, että ydinvoimateollisuuskaan ei ole monoliittinen
toimija, vaan kansalliset toimijat (Fortum ja Teollisuuden Voima) kilpailivat sekä keskenään että
suomalais-saksalaista Fennovoimaa vastaan. 1980-lukuun verrattuna vaikutusvaltaansa ovat
kasvattaneet ydinvoiman ja uusiutuvan energian ympärille rakentuvat alasysteemit, kun taas
maakaasublokki on menettänyt asemaansa.
Eliittirakenteen pysyvyydestä huolimatta energiapolitiikkaverkosto on jossakin määrin avautunut
uusille toimijoille, esim. ympäristöjärjestöille eli niitä kuullaan aikaisempaa enemmän
energiapolitiikan valmistelussa. Perinteisen teknokraattisen päätöksenteon tyylin rinnalla
osallistavampaan tyyliin siirtyminen ei ole ollut ominaista pelkästään energiahallinnolle, vaan myös
energiateollisuudelle. Vastaava muutos on havaittu myös kansainvälisesti. Osallistavan tyylin
lisäksi ydinvoimateollisuus pyrkii vahvistamaan myös suoraa vaikutusvaltaansa sekä
valtakunnallisella että kunnallisella tasolla.
Projektissa on tutkittu yleisen energiapolitiikan ohella erityisesti ydinvoiman lisärakentamista ja
käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta hallinnan näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat
olleet eduskunnan periaatepäätökset ydinjätteen loppusijoituksesta vuonna 2001 ja viidennen
ydinvoimalan rakentamisesta vuonna 2002, josta projektin tutkijat ovat toimittaneet ulkomailla
julkaistun monografian. Tieteellisen tutkimuksen roolia ja asiantuntijavaltaa hallinnon ja yritysten
valtaresurssina on tutkittu sekä yleisesti että erityisesti ydinjätteen loppusijoituspäätöksen
yhteydessä.
Paikallisia uraanikaivoskiistoja on tutkittu geopolitiikan ja globalisoituneen talouden kontekstissa.
Keskeinen havainto on, että monikansallisilla energiatoimijoilla ja kaivosyrityksillä on valtaa, mutta
hallinto ja lainsäädäntö antavat mahdollisuuksia myös kunnallisella ja kansallisella tasolla toimiville
virkamiehille, kansalaisyhteiskunnan toimijoille ja poliitikoille säädellä ja rajoittaa näiden
taloudellisten toimijoiden toimintaa.
Projektissa on tutkittu myös median roolia energiapolitiikassa. Riskeistä käytyä keskustelua
analysoineen tutkimuksen mukaan media on valtatoimija, mutta toisaalta se myös luo toimijoille
toiminta-areenan. Energiapolitiikan valtarakenteita tarkastelleen tutkimuksen mukaan median
energiapoliittisen vaikutusvallan kasvusta huolimatta sillä ei ole omaa agendaa energiapolitiikassa,
vaikka energiaeliitissä esiintyykin tämän suuntaisia epäilyjä. Tämän vuoksi mediaa ei voida lukea
instituutiona energiapolitiikan sisäpiireihin kuuluvaksi.
Projektin puitteissa on myös osallistuttu Suomen ensimmäisen ympäristösosiologian oppikirjan
(”Ympäristösosiologia”) kirjoittamiseen. Teos esittelee ympäristösosiologian keskeiset teoreettiset
ja tutkimukselliset suuntaukset, alueet ja avaukset. Kirjan pääsanoma on, että ympäristökysymysten
ratkaiseminen edellyttää yhteiskunnallisten riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteiden tunnistamista ja
tunnustamista.
Projektin uutuus on valtatutkimuksen teorioiden ja menetelmien (esim. demokraattinen eliittiteoria,
poliittisen tyylin tutkimus, riskitutkimus) soveltamisessa yhdelle yhteiskuntapolitiikan sektorille.
On syytä olettaa, että yhteiskuntapolitiikan eri sektorit poikkeavat toisistaan valtarakenteiltaan,
minkä vuoksi tarvitaan kansallisen tason vertailevaa tutkimusta. Toisaalta on todennäköistä, että
Valta Suomessa –tutkimusohjelma ei tuota lähestymistavaltaan ja metodisesti sellaista valta-