Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET

VALTA, YLIKANSALLISET HALLINTAJÄRJESTELMÄT JA YLIOPISTOJEN UUSI
JOHTAMISTAPA SUOMESSA
Risto Rinne, Hannu Simola ja tutkijaryhmä (Johanna Kallo, Jaakko Kauko, Markku Vanttaja,
Arto Jauhiainen, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho, Heli Kynkäänniemi), TY ja
HY
I NÄKÖKULMA JA OSAHANKKEET
Tutkimuksemme analysoi institutionalisoidun vallankäytön toimintalogiikkaa, joka muodostuu
hallinnan ja johtamisen uudistuvista malleista suomalaisessa yliopistolaitoksessa. Teoreettinen
lähtökohtamme valta-analyysiin on diskursiivinen ja rakenteellinen. Haemme
tutkimushankkeessamme vastausta kolmeen peruskysymykseen: Ensinnäkin, mistä
yliopistopolitiikan ja hallinnan uudet mallit ovat kulkeutuneet ja juurtuneet suomalaiseen
yliopistoon? Toiseksi, minkälaisia uusia diskursiivisia ja ei-diskursiivisia käytäntöjä ja symbolisia
valtasuhteita ja vallan teknologioita ne uudelleen rakentavat ja muotoilevat? Ja lopulta, miten ne
vaikuttavat sen uusintamiseen, jota pidetään suomalaisessa yliopistossa todellisena tietona ja
oikeana eetoksena?
Useimmissa jälkiteollisissa maissa alkoi murtautua esiin uusi yliopistoparadigma
korkeakoulupolitiikassa viimeistään 1980-luvulla. Karkeana luonnehdintana voidaan todeta, että
nykytilanteessa yliopistojen täytyy tasapainotella kahden ääripään – traditionaalisen akateemisen
kulttuurin ja uuden markkinakulttuurin välillä (Rinne & Koivula 2005). On yhtäältä kiivaastikin
väitetty, että säilyäkseen ja kehittyäkseen yliopistoista täytyy tulla liiketoiminnallisia,
markkinoistuneita ja voittoa tuottavia instituutioita. Tämä kiteytyy esimerkiksi sellaisissa käsitteissä
kuten ”yhtiöyliopisto” (Nowotny et al. 2001) tai ”yritysyliopisto” (Clark 1998). Toisaalta vastaväite
kuuluu, että tällä tavalla yliopistolaitos kulkee kohden ”McUniversity”–yhtiötä tai ”ylikansallista
byrokraattista yhtiötä” (Ritzer 1999; 2002; Rinne 1999; 2010), jollaisissa tutkimus pelkistyy
tärkeäksi ainoastaan silloin, kun se muodostaa taloudellisen aseen teollisuuden, teknologian ja
markkinoiden palveluksessa (Delanty 2001; Hazelcorn 2004) ja opetus taas kohdentuu yhä
vankemmin ammatillisesti räätälöityihin lyhyisiin kursseihin (Cummings 1999). Tämä antagonismi
sinällään osoittaa että tarkastelemme kysymystä joka on syvällisesti kytköksissä yliopistopolitiikan
johtamiseen, hallinnoimiseen ja symbolisiin valtasuhteisiin (ks. myös Kwiek 2006).
Vaikka traditionaalisten akateemisten arvojen puolustajat näyttävät menestyvän argumentoinnissaan
kohtalaisesti, yritysyliopiston puolestapuhujilla on puolellaan yleiset globaalit trendit. Uusi
ajatusmalli on levinnyt voittoisasti yhteiskunnan kaikille alueille. Sellaiset käsitteet kuten vapaat
markkinat, yksityistäminen, suorituskeskeisyys, tehokkuus, utilitarismi, kilpailukyky, joustavuus,
vapaa yrittäjyys, uusi julkinen hallinta (NPM), hajauttaminen ja leikkaukset julkisissa
investoinneissa ovat laajalle levinneitä ilmiöitä jotka liittyvät neo-liberalismiin (Ball 2004; Deem
2001; Giroux 2003; Kim 2002; Rinne 2004). Tässä ”uudessa poliittisessa järjestyksessä” valtion
rooli on muuttunut palvelujen tuottajasta tarjonnan säätelijäksi. Yhteiskunnalliset palvelut on alettu
nähdä hyötymisen mahdollisuuksina. On luotu suorittamisen kilpailukulttuuri ja kansalaisista on