Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
mutta samalla myös vertailtu eri asiantuntijaviranomaisten ja muiden kaupunkisuunnittelun<br />
toimijoiden vuorovaikutusta.<br />
Arkkitehdilla on suunnitteluprosessissa keskeinen tehtävä eri näkökulmien yhteen sovittajana ja<br />
maankäyttöratkaisujen esittäjänä. Tehtävän luonteen vuoksi ratkaisuja on silti vaikea loppuun<br />
saakka perustella diskursiivisesti. Suunnittelu- ja päätöksentekoprosessissa on pelissä suuret<br />
taloudelliset arvot, jotka suunnittelujärjestelmän ollessa heikko helposti syrjäyttävät<br />
rakennustaiteelliset yms. ambitiot.<br />
Helsingin suunnittelu on kuitenkin juuri tieto/vallan kannalta kiinnostava tutkimuskohde sikäli, että<br />
siinä vahva suunnitteluinstituutio tukee kaupunkisuunnitteluosaamisen käyttöä. Samalla<br />
suunnittelijalla on valtaa. Kysymys kuuluu, mitkä tekijät ehdollistavat vallankäyttöä. Tutkimus on<br />
pyrkinyt empiirisen tiedon saavuttamisen ohessa perustavien mekanismien analysointiin.<br />
Tieto/valta-analyysin perusteella voidaan olettaa, että suunnittelija, jonka toimintaympäristöä<br />
luonnehtivat eri intressien voimakentät ja näitä tukevat keskenään ristiriitaiset tietoainekset, valitsee<br />
intuitiivisesti ”realistisen” ratkaisun perustaen sen ”relevantille” tiedolle tekemättä itselleen selväksi<br />
valintojen poliittista luonnetta. Tämä suunnittelun pragmaattisuus seuraa osittain itse tehtävän<br />
luonteesta, mutta sitä tukee pragmaattinen koulutusperinne, jossa suunnitteluehtojen teoreettista<br />
analyysiä ei painoteta.<br />
Poliittisen päätöksenteon ongelma kehittyneessä yhteiskunnassa on riippuvuus<br />
virkamieskoneistosta, joka tosin samalla luo resursseja kehityksen suuntaamiselle. Riippuvuus ei<br />
silti ole yksisuuntaista, vaan poliittiset päätöksentekijät asettavat myös suunnittelulle intressien ja<br />
ideologioiden pohjalta reunaehtoja. Kiinnostavaa on, mitkä suunnittelukysymykset politisoituvat.<br />
Helsingissä on panostettu maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) edellyttämään suunnittelun<br />
vuorovaikutteisuuteen. Sikäli kuin kaupunkilaisten näkemykset ja argumentit pystytään – vahvojen<br />
intressien lisäksi – tehokkaasti huomioimaan suunnittelussa, vahva suunnitteluinstituutio lisää myös<br />
kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksia. Kuva vuorovaikutuksen onnistumisesta ja roolista on<br />
kuitenkin ristiriitainen.<br />
MRL edellyttää kestävän kehityksen huomioimista suunnittelussa. Tämä samoin kuin viihtyisän ja<br />
sosiaalisesti toimivan, kaupunkikulttuuria edistävän ja kilpailukykyisen kaupunkiympäristön<br />
aikaansaamisen tavoitteet ovat suunnittelussa kääntyneet urbaanin tehokkaan suunnittelun<br />
ihanteeksi. Julkilausuttujen tavoitteiden tiellä on kuitenkin mekanismeja, jotka käytännössä<br />
syrjäyttävät ihanteet.<br />
Erilaiset ns. ympäristöterveyteen, esteettömyyteen, luonnonsuojeluun ym. tavoitteisiin liittyvät<br />
normit ja säännöt asettavat yhä tiukempia reunaehtoja suunnittelulle. Jotta nämä palvelisivat<br />
laadukkaan kaupunkiympäristön aikaansaamista sektoriviranomaisten yhteistyön pitäisi sujua<br />
kitkoitta. Vaikka asiantuntijayhteistyö on suunnittelun itsestään selvä osa ja laajempaa<br />
vuorovaikutusta vakiintuneempaa, jännitteitä esiintyy myös tällä saralla.<br />
Suunnittelun tietopohjaa arvoidessaan suunnittelijat painottivat arkkitehtonisen ”ydinosaamisen”<br />
ohessa teknisiä selvityksiä. Heidän näkemyksistään siitä, miten pätevöidytään<br />
kaupunkisuunnittelijaksi ei haastattelujen perusteella ole muodostunut ristiriidatonta kuvaa.
Change language