Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET

instituutioiden toimintaan kriiseissä, joten tässä mielessä raja journalismin käytäntöihin kävi itse
asiassa epäselväksi.
Kansalaisten näkemyksiä mediasta ja vallasta tutkittiin hankkeessa sekä määrällisesti että
laadullisesti. Määrällisenä osuutena oli maan ensimmäinen kokonaan kansalaisten mediakäsityksiin
keskittynyt mielipidetutkimus, jonka toteutti TNS Gallup marraskuussa 2007. Sen pohjalta tehtiin
hankkeessa useampiakin analyysejä (Karppinen & Jääsaari, Karppinen& Jääsaari & Kivikuru;
Vesa). Mielipidetutkimuksen tulokset ovat kiintoisalla tavalla ristiriitaisia: lähes puolet
suomalaisista uskoo, että median valta on kasvanut ja että medialla on jo liikaa valtaa, erityisesti
tavallisten kansalaisten poliittisiin mielipiteisiin – mutta silti neljä viidestä oli tyytyväisiä median
toimintaan. Luotettavuudesta ja totuudenmukaisuudesta suomalainen media sai hyvinkin myönteisiä
arvioita; iltapäivälehtien luotettavuutta tosin arvosteltiin. Vanhemmat vastaajat arvioivat nuoria
kriittisemmin journalismin laatua.
Mielipidetutkimuksen laadulliseksi tueksi projektissa tehtiin reilusti toista tusinaa
fokusryhmähaastattelua neljällä paikkakunnalla, ja myös verkkokeskusteluja tutkittiin erikseen.
Menetelmien moninaisuus johti onnistuneeseen tulokseen: kuva täsmentyi ja tarkentui.
Fokusryhmätutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia kuin mielipidetutkimuksessa, mutta
fokuskeskusteluissa kansalaisten aktiivisuus mediaa kohtaan näyttäytyi vahvempana kuin
haastattelututkimuksessa.
Verkkokeskusteluista löytyivät aktiivisimmat ja mediaan kriittisimmin suhtautuvat äänet.
Verkkokeskustelijat olivat tutkituista kansalaisryhmistä ainoita, jotka ilmoittivat haluavansa myös
muuttaa mediatarjontaa paremmaksi. Mutta on muistettava, että tällöin puhutaan melko suppeasta ja
ehkä jo alun perin poikkeavasta kansalaisryhmästä, joka on vain vaihtanut välinettä lehtien
mielipidepalstoilta verkkoon ja samalla muuttanut ilmaisuaan tuntuvasti suorasukaisemmaksi.
Fokusryhmissä korostui myös se, että suomalaiset haluavat erotella faktan ja fiktion
mediasisällöissä, ja tässä mielessä eräät television hybridiohjelmat tuntuvat monille kiusallisilta.
Kiintoisa myös mielipidetutkimuksessa esiin noussut seikka oli se, että kansalaiset tuntuivat
haluavan suojella nykyistä enemmän kaikkien muiden kansalaisten – myös esimerkiksi
”julkisuudessa elävien” poppareiden – yksityisyyttä kuin poliitikkojen. Näkemys tuntuu olevan,
että vallanpitäjät ovat ikään kuin vaihtaneet oikeutensa yksityisyyteen sillä, että heillä on
mahdollisuus käyttää valtaa yhteiskunnassa.
Näiden tulosten perusteella voidaan ehkä katsoa, että suomalaiset ovat samaa mieltä kuin muutamat
ulkomaiset tutkijat, joiden mukaan informaation määrän kasvu ja median käyttöä ohjaavien
makuhierarkioiden heikkeneminen on lisännyt avoimuutta ja mahdollisuutta omien mielipiteiden
muodostamiseen, mutta samalla hajauttanut median vaikutusvaltaa. Kansalaisten kasvaneet
mahdollisuudet valita aineistoja ja jopa tuottaa niitä itse sosiaalisen median avulla eivät ole
juurikaan vähentänyt mediainstituutioiden julkisen portinvartijan asemaa. Informaatiokanavien
määrän kasvu tarkoittaa yksinkertaisesti, että ideologinen hallinta on kyllä heikentynyt, on syntynyt
”kulttuurinen kaaos” (Brian McNair). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kansalaisen valta
julkisuusareenalla olisi kasvanut, eivätkä lisääntyneet toimintamahdollisuudet ole jakautuneet
tasaisesti.