Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
Suomen Akatemia VALTA-OHJELMAN HANKKEIDEN TULOKSET
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
aiheeseen. Ns. risteävän syrjinnän ongelma on tästä syystä kiinnostava teema sukupuolittuneen<br />
vallankin näkökulmasta.<br />
Tasa-arvolain uudistus (2005) ja yhdenvertaisuuslain säätäminen (2004) eivät näytä lisänneen<br />
niukkoja lainsäädännön implementoinnin resursseja (Kantola ja Nousiainen 2008). Taloudellisen<br />
eriarvoisuuden kysymyksiin syrjinnänvastaisella oikeudella on mahdollista puuttua hyvin<br />
rajoitetusti, koska köyhyyden ja luokkayhteiskunnan mekanismien poistaminen edellyttäisi sosiaalija<br />
talouspoliittisia keinoja. Esimerkiksi nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeriarvoisuuteen ei voida<br />
puuttua palkkasyrjinnän oikeudellisin apukeinoin kuin sellaisissa tilanteissa, joissa palkanmaksulla<br />
on yhteinen alkuperä eli siis sama työnantaja. EU:n pehmeä sääntely kuitenkin on merkittävä<br />
muutoksien lähde jäsenmaiden lainsäädännön ja instituutioiden muotoutumisessa (Kantola 2010).<br />
Syrjinnänvastainen oikeus ilmentää ’interlegaliteettia’, jossa kansallinen, EU:n ja kansainvälinen<br />
oikeus ovat vuorovaikutuksessa; alalla kaivataan parempaa teoreettista hallintaa. Syrjintäkiellot<br />
tulisi myös nähdä osana tasa-arvon edistämistoimia, ei pelkästään jälkikäteisen oikeussuojan<br />
välineinä (Anttila 2010).<br />
3. Muutos ja pysyvyys suomalaisen vallan sukupuolijärjestyksissä<br />
Suomalaisen poliittisen vallan sukupuolijärjestyksiä leimasi ennen 1990-lukua joukko pysyvähköjä<br />
piirteitä. Yhtäältä kansainvälisessä vertailussa Suomessa naisten ja miesten poliittinen valta oli<br />
jakautunut tasaisimmin. Toisaalta vallan jako sukupuolten välillä Suomessa eri sektoreilla oli hyvin<br />
erilaista: politiikan alalla valta jakaantui sukupuolten kesken tasaisimmin, yrityselämässä<br />
vinoutuneimmin. Vaaka- ja pystysuoran sukupuolenmukaisen segregaation ohella tyypillisesti<br />
demokraattisesti ja etenkin suoraan valittujen elinten vallanjako oli tasaisempi kuin korporatiivisten<br />
tai epäsuorasti valittujen demokratian instituutioiden. Ero politiikan ja yrityselämän välillä on<br />
säilynyt Suomessa jokseenkin vahvana (Hart ym. 2009). Politiikan alalla naisten ja miesten valtaasemien<br />
tasoittuminen jatkuu, vaikka politiikankin kentällä on sekä positiivisia että negatiivisia<br />
muutoksia. Yrityselämässä muutokset ovat pienehköjä.<br />
Demokraattisissa vaaleissa naisten edustus jatkuvasti hitaasti lisääntyy, osin siksi, että<br />
suomalaisessa vaalijärjestelmässä (toisin kuin useimmissa muissa) naisehdokkaiden kysyntä<br />
voidaan kanavoida suoraan valintapäätökseen (Holli & Wass 2010, 2009; Holli 2008a). Erittäin<br />
nopean muutoksen sai aikaan vuonna 1995 tasa-arvolakiin lisätty kiintiösäädös: kunnallisten<br />
toimielinten (kunnanvaltuustoja lukuun ottamatta) sukupuolirakenne muuttui kertaheitolla vuodesta<br />
1997 alkaen (Holli ym. 2007; Holli 2010c). Valtiollisen sääntelyn merkitys näkyy myös<br />
yrityselämässä, sillä tasa-arvolakiin lisätty lievähkö tasapuolisuussäännös (1995) muutti<br />
valtionyhtiöiden hallintoelinten sukupuolijakaumaa, kun taas muiden yhtiöiden päätöksenteon<br />
miesvaltaisuus on pysynyt pitkälti ennallaan (Hart ym. 2009). Naisten määrällinen edustus <strong>Suomen</strong><br />
politiikan näkyvimmillä paikoilla on ollut nousussa, mutta hallinnossa muutos on verkkaisempaa.<br />
Näiden muuttuvien rakenteiden lisäksi on kuitenkin suuri joukko poliittisia instituutioita, joissa<br />
sukupuolihierarkiat ovat pysyneet lähes muuttumattomina tai jopa vahvistuneet. Tällainen on<br />
esimerkiksi eduskunnan valiokuntalaitos, jota kiintiösäädös ei koske. Myös valiokuntien<br />
asiantuntijoista kaksi kolmannesta on miehiä. Asiantuntijakunta on yleensäkin vahvasti<br />
horisontaalisesti segregoitunut sukupuolen mukaan (Holli & Saari 2009a, 2009b; Holli 2010a).<br />
Poliittisia päätöksiä valmistelevien elinten osalta (komiteat, selvityshenkilöt, EU-asioiden jaostot)<br />
kehitys on osin jopa negatiivista. Kiintiösäännös on toisinaan ’unohdettu’ samalla, kun kolmannen<br />
sektorin osallisuus on heikentynyt ja virkamiehistön valmisteluvalta vahvistunut. Kehitys liittyy<br />
osin niihin institutionaalisiin muutoksiin, joita esimerkiksi EU-jäsenyys on tuonut muassaan. (Holli<br />
2010b; tämä tutkimuksen osio keskeneräinen ja jatkuu Hollin akatemiatutkijan projektissa).
Change language