Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki

36. Rehevä korpi Makkarajärven kaakkoispuolella
Kun Makkarajärveltä noustaan ylös rinnettä kaakon
suuntaan, jää ”ylhäällä” mäkien väliin painanne,
joka metsäkeskuksen inventointien mukaan
on rehevänä korpena metsäluonnon muu arvokas
elinympäristö. Puusto kohteella on järeää
kuusta, joka on ehtinyt jo yli 100 vuoden ikään,
mutta lahopuuta sillä ei juurikaan ole.
37. Räme ja neva Makkarajärven kaakkoispuolella
Aivan Kangasalan rajalta Tampereen puolelle
ulottuu mielenkiintoinen suokokonaisuus (ks. kuva
29 sivulta 80). Suon itäkärki vaihettuu sen länsireunan
sararämeestä itään päin korpirämeeksi.
Itäreunalla jyrkänteen alapuolella turvekerros
näyttäisi olevan myös paksumpi ja hetteikköisempi.
Jyrkänteen alainen korpi on paikoin melko
tiheäpensainen kasvaen kuusta, tervaleppää,
hieskoivua ja raitaa. Märistä olosuhteista kielii se,
että kohteella on jonkin verran pystyyn kuollutta
kuusta. Kenttäkasvilajistoa ovat tupasvilla, pullo-,
harmaa- ja riippasara sekä raate, joka runsaana
esiintyessään ilmentää kohonnutta ravinteisuutta.
Sammaliston muodostavat rahkasammalet ja
karhunsammal, joka muodostaa kohteen mättäikön.
Korvelta länteen polun (hiihtoreitin) länsipuolella
puuston määrä vähenee niin, että jo tässä
voi puhua vähäpuustoisesta suosta. Tälle osalle
tultaessa lehtipuiden ja kuusen osuus vähenee,
kun männyn osuus puolestaan kasvaa suotyypin
vaihettuessa tupasvilla- ja varsinaiseksi sararämeeksi.
Kenttäkasvilajisto on osittain samaa
kuin idempänäkin, mutta kokonaisuutena ilmentää
karumpia olosuhteita: tupasvilla, suokukka,
isokarpalo, suomuurain, järvikorte sekä riippa- ja
mutasara.
Länteen päin puusto yhä vähenee kunnes tullaan
aivan puuttomalle nevalle. Neva on tyypiltään
varsinaista saranevaa, jonka saraikkoon kuuluvat
sellaiset lajit kuin pullo-, jokapaikan-, riippa- ja
mutasara. Muuta lajistoa ovat tupasvilla ja isokarpalo
eli putkilokasvilajisto on varsin niukkaa. Avosuolta
reunoille siirryttäessä suotyyppi vaihettuu
ruohoiseksi sarakorveksi, jossa esiintyy jälleen
kuusta, raitaa ja virpapajua.
Nevalla sijaitsee kangasmetsäsaareke. Sen
pääpuulaji on odotetusti mänty, mutta joukossa
kasvaa myös jokunen kuusi. Muutama mänty on
päätynyt jo ns. kilpikaarnaiseksi ja lähes lakkapäiseksi.
Kohteelle on muodostunut myös maapuuta.
Puusto on melko pienikokoista, mutta
jälkiä harvennuksista ei kuitenkaan ole. Ilmeisesti
paikan karuus aiheuttaa puuston kitukasvuisuuden.
Puusto saattaa itse asiassa olla jo todella iäkästäkin.
Kenttäkasvilajisto on niukkaa koostuen
pallosarasta, puolukasta, mustikasta ja metsälauhasta.
Pohjakerrosta hallitsevat poronjäkälät,
seinäsammal ja karhunsammal.
Suokokonaisuus metsäsaarekkeineen on hieno
kokonaisuus, joka ojittamattomana ja lähes
luonnontilaisena on suurimmaksi osaksi mahdollista
metsäluonnon erityisen tärkeää elinympäristöä.
Rajalla oleva itäinen kärki on luokiteltavissa
”vain” luokkaan muu huomioitava kohde. Metsäkeskuksen
inventoinneissa koko kokonaisuus on
arvotettu metsäluonnon muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi.
38. Jäkälikkökallio Makkarajärven kaakkoispuolella
Kangasalan rajalla
Numerolla 37 olevaa suokokonaisuutta täydentää
vielä itäpään korven kyljessä kohoava jäkälikkökallio,
josta on näkymä yli suon. Kalliolla
kasvaa harvakseltaan pääasiassa vajaatuottoista
mäntyä sekä lisäksi joitakin kuusia ja rauduskoivuja.
Kasvilajisto on tyypillisen niukkaa käsittäen
puolukkaa, metsälauhaa ja kanervaa sekä lisäksi
poronjäkäliä, isohirvenjäkälää ja seinäsammalta.
Jäljistä päätellen kallio on hirvien (Alces alces)
suosiossa. Kohde on lähes luonnontilainen ja siis
mahdollinen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö.
38
4. Eliöstö- ja biotooppiselvitys