Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
merula), peukaloinen, punarinta, lehtokurppa<br />
(Scolopax rusticola), sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)<br />
ja peippo (Fringilla coelebs).<br />
Muita havumetsien lajeja<br />
Tähän luokkaan selvitysalueella v. 2004 havaittuja<br />
lajeja ovat kuusi- (Parus ater) ja töyhtötiainen<br />
(Parus cristatus), hippiäinen, rautiainen (Prunella<br />
modularis), punatulkku, punarinta (Erithacus rubecula),<br />
vihervarpunen (Carduelis spinus), närhi<br />
(Garrulus glandarius), korppi (Corvus corax),<br />
hernekerttu (Sylvia curruca), laulurastas (Turdus<br />
philomelos) ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra).<br />
Punarinta viihtyy myös lehdoissa.<br />
Pihojen, puutarhojen ja viljelysseutujen lajeja<br />
Ihmisen muokkaamissa selvitysalueen kulttuurimaisemissa<br />
viihtyvää harvalukuista lajistoa<br />
edustaa lehtopöllö. Kulttuuriympäristöihin sopeutuneena<br />
se pesii puistoissa, puutarhoissa,<br />
viljelysmaiden metsiköissä ja erityisesti rantaympäristöissä.<br />
Se on melko harvalukuinen eteläisen<br />
Suomen tulokaslaji ja kannan koko on vain noin<br />
1 500 - 2 000 paria. Ensimmäinen lehtopöllön pesintähavainto<br />
Suomessa on vuodelta 1878. Selvitysalueella<br />
lehtopöllö on pesinyt <strong>Rusko</strong>nperän<br />
pelto<strong>maisema</strong>ssa.<br />
Muita tähän luokkaan kuuluvia selvitysalueen<br />
lajeja ovat mm. kirjosieppo (Ficedula hypoleuca),<br />
punavarpunen (Carpodacus erythrinus), viherpeippo<br />
(Carduelis chloris), punakylkirastas<br />
(Turdus iliacus), räkättirastas (T. pilaris), harakka<br />
(Pica pica), västäräkki (Motacilla alba), pensaskerttu<br />
(Sylvia communis), hernekerttu ja joskus<br />
myös leppälintu. Leppälintua esiintyy kahdenlaisissa<br />
ympäristöissä – se on toisaalta mäntymetsien<br />
laji, mutta toisaalta viihtyy myös pihojen ja<br />
puutarhojen ympäristössä.<br />
Karujen kivikkojen, hiekka- ja sorakenttien lajeja<br />
Ainoa tähän ryhmään kuuluva laji selvitysalueelta<br />
on kivitasku (Oenanthe oenanthe NT). Lajin<br />
esiintyminen on Pohjois-Suomi-painotteista ja<br />
sen parimäärä Suomessa liikkuu välillä 200 000<br />
– 300 000. Maatalouden muutosten myötä sen<br />
kanta on taantumaan päin. Selvitysalueella kivitaskusta<br />
tehtiin havainto maankaatopaikalla.<br />
Vesistöjen ja rantamien lajeja<br />
Tähän ryhmään kuuluvia lajeja selvitysalueelta<br />
ovat kuikka (Gavia arctica LDir), kaakkuri (NT,<br />
LDir) ja taivaanvuohi (U-al). Kuikka lienee joka<br />
kesäinen vieras alueella ja mahdollisesti jopa pesiikin<br />
järvellä. Tämä häirinnälle herkkä laji pesii<br />
melko harvalukuisena koko maassa noin 7000-<br />
9000 parin kannalla. Se mielletään yleensä rauhallisten<br />
erämaisten järvien lajeihin, mutta sitä<br />
tapaa myös lähellä kaupunkeja rauhallisilla paikoilla.<br />
Tampereella kuikka pesii mm. Näsijärvellä<br />
ja Vuoreksen Särkijärvellä.<br />
Kuikan lähisukulainen kaakkuri elää pienillä nevareunuksisilla<br />
metsälammilla, sillä lentoon lähtemiseksi<br />
sille riittää pienempi vesistö kuin kuikalle.<br />
Se on huomattavasti harvalukuisempi kuin kuikka<br />
ja lievästi Pohjois-Suomi painotteinen. Aiemmin<br />
laji on ollut yleisempi, josta kielivät monet sille<br />
nimetyt paikatkin. Kaakkuri pesii Suomessa 800<br />
– 1000 parin voimalla. Selvitysalueella kaakkuri<br />
lienee joka kesäinen vieras, mutta ei kuitenkaan<br />
pesi Makkarajärvellä.<br />
Taivaanvuohen mieluisinta elinympäristöä ovat<br />
rehevät rantaluhdat ja –kosteikot. Sille kelpaa<br />
myös pelto-ojat ja allikot. Taivaanvuohen tunnistaa<br />
helposti soidinlennollaan pitämästä mäkättävästä<br />
äänestä, joka syntyy sen siivistä sen<br />
syöksyessä alas. Laji onkin ansainnut monta nimeä:<br />
vuohilintu, ukonlammas, mäkäräinen ja möhöttäjä.<br />
Taivaanvuohen parimäärä Suomessa on<br />
niinkin korkea kuin 100 000 – 150 000, mutta laji<br />
kuuluu taantuviin lajeihin. <strong>Tampereen</strong> seudulla laji<br />
on vähälukuinen. Selvitysalueella taivaanvuohi<br />
piti kesällä 2004 reviiriään <strong>Rusko</strong>nperän peltojen<br />
itäpäässä. Vuoden 2006 selvityksessä taivaanvuoden<br />
reviiri oli maankaatopaikan itäpuolella.<br />
Tähän ryhmään kuuluvista lajeista alueella havaittiin<br />
myös metsäviklo (Tringa ochropus), rantasipi<br />
ja telkkä, joista rantasipi ja telkkä ovat Suomen<br />
erityisvastuulajeja.<br />
Muita lajeja<br />
Tähän luokkaan on sisällytetty sellaiset lajit, jotka<br />
eivät selkeästi kuulu mihinkään aiemmin mainituista<br />
luokista tai ovat elinympäristönsä suhteen<br />
”kaikkiruokaisia”. Näistä lajeista voisi mainita<br />
huuhkajan (LDir, Vas), pyyn (LDir) ja varpus-<br />
4. Eliöstö- ja biotooppiselvitys<br />
65
Change language