Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Metson kannat ovat Suomessa romahtaneet<br />
muutamien vuosikymmenien takaisesta tilanteesta<br />
ja usein syyksi mainitaan tehometsätalous.<br />
Metso suosiikin mahdollisimman luonnontilaisina<br />
säilyneitä vanhoja metsiä, laajoja erämaita<br />
ja usein rämeitä reunustavia rauhallisia mäntymetsiä.<br />
Metson Suomen parimäärä on välillä 50<br />
000 – 100 000, mutta sen kanta on voimakkaasti<br />
taantuva erityisesti eteläisessä Suomessa. Selvitysalueen<br />
ainoa metsohavainto perustuu jätöksiin<br />
Makkarajärven kaakkoispuolella.<br />
Harmaapäätikka kuuluu erittäin harvoin nähtyihin<br />
lajeihin, onhan sen Suomessa pesivien parien<br />
määräkin vain 1500 – 2000. Se suosii erityisesti<br />
vanhemman puoleisia lehtipuuvaltaisia sekametsiä<br />
ja lehtoja. Lounaisrannikolla se kelpuuttaa<br />
elinympäristökseen kuusimetsänkin, mikäli sillä<br />
on tarjolla lahoavaa lehtipuuainesta ravinnonhankintaan.<br />
Selvitysalueen lähes vuosittaiset<br />
harmaapäätikkahavainnot keskittyvät Salmenkalliontien<br />
ympärille.<br />
Lisäksi voisi mainita vanhoja metsiä suosivana<br />
puukiipijän (Certhia familiaris) sekä kuusitiaisen<br />
(Parus ater) ja hippiäisen (Regulus regulus). Pääosin<br />
paikkalintuna elelevän puukiipijän parimäärä<br />
Suomessa vaihtelee välillä 50 000 – 100 000. Se<br />
vaatii isoja puita elinympäristöltään, mutta tulee<br />
toimeen myös muunlaisissa metsissä, jopa lehdoissa.<br />
Reunus- ja rikkonaisten metsiköiden lajeja<br />
Selvitysalueen reunus- ja rikkonaisissa metsiköissä<br />
viihtyvistä lajeista kannattaa mainita teeri<br />
(NT, LDir, Vas), varpuspöllö (LDir, Vas) ja käki<br />
(NT, U-al). Teeri on avointen harvapuustoisten<br />
soiden ja hakkuuaukeiden laji, mutta sitä tapaa<br />
usein myös viljelysseutujen reunamilla. Joskus<br />
teeri risteytyy metson kanssa ja silloin puhutaan<br />
”korpimetsosta”. Teeri pesii aina Lapissa asti noin<br />
100 000 - 200 000 parin turvin. Lajin kanta on voimakkaasti<br />
taantuva. Havaintoja teerestä ja sen<br />
jätöksistä tehtiin tasaisesti ympäri koko aluetta.<br />
Varpuspöllö on pienin pöllömme; se on vain vähän<br />
punatulkkua (Pyrrhula pyrrhula) isompi. Aiemmin<br />
sen luultiin mieltyneen iäkkäisiin luonnontilaisiin<br />
kuusimetsiin ja vanhoihin kalliomänniköihin,<br />
josta löytyi pohjan- ja käpytikan koloja. Kuitenkin<br />
havaintojen mukaan lajia tapaa runsaasti<br />
muunkinlaisissa ympäristöissä, mutta niin, että<br />
se suosii reheviä isokokoista puustoa kasvavia<br />
metsäpeltojen reunamia ja rantoja, joista se löytää<br />
enemmän ravinnokseen käyttämiä pikkulintuja.<br />
Varpuspöllön parimäärä vaihtelee välillä 5000<br />
– 10 000. Selvitysalueella varpuspöllön pönttöjä<br />
on usealla paikalla koko alueella vanhoissa kuusimetsissä.<br />
Usein liito-orava saattaa käyttää varpuspöllön<br />
pönttöä pesimiseen.<br />
Käki elää monenlaisissa metsissä, mutta useimmiten<br />
sen tapaa pelto- ja suometsäsaarekkeissa<br />
sekä rantoja ja ruovikoita reunustavissa metsissä.<br />
Käen lisääntymiseen liittyvät tavat poikkeavat<br />
suuresti muiden lintujen tavoista. Se näet munii<br />
jonkin muun linnun pesään jättäen hautomisen<br />
ja poikasten ruokkimisen isäntälajin huoleksi.<br />
Isäntälajeja käellä on monia. Usein se on leppälintu,<br />
mutta myös mm. harmaaseippo, västäräkki,<br />
peippo, järripeippo, pajulintu tai kirjosieppo kelpaavat.<br />
Usein käen poikanen onkin suurikokoisempi<br />
kuin poikasta ruokkiva isäntälaji. Suomen<br />
käen kanta on ollut taantuva johtuen ilmeisesti<br />
leppälinnun taantumisesta. Käen pesivien parien<br />
määrä Suomessa on 70 000 – 100 1000. Vuoden<br />
2006 linnustoselvityksessä löydettiin kaksi käen<br />
reviiriä: Neliapilan alueelta, jolta löydettiin myös<br />
leppälinnun reviiri sekä Makkarajärven itäpuolelta.<br />
Leppälinnun taantumisen arvellaan johtuvan<br />
nykyisistä metsien hoitotoimenpiteistä, jonka<br />
seurauksena metsiin ei jää kolopuiksi sopivia lahopuita.<br />
Leppälinnun Suomen parimäärä on 300<br />
000 – 400 000.<br />
Muita tähän luokkaan kuuluvia selvitysalueella<br />
havaittuja lajeja ovat sepelkyyhky (Columba<br />
palumbus) ja peukaloinen (Troglodytes troglodytes).<br />
Lehtojen, lehtomaisten ja rehevien metsien lajeja<br />
Maininnan arvoinen laji tähän luokkaan selvitysalueelta<br />
on harmaapäätikka (NT, U-al, LDir), joka<br />
on esitelty vanhojen metsien lajiston yhteydessä.<br />
Sille ominaista elinympäristöä ovat myös lehdot.<br />
Muita Hervantajärvi-<strong>Rusko</strong>n alueella v. 2004 havaittuja<br />
lehtomaisten alueiden lajeja ovat mm.<br />
lehtokerttu (Sylvia borin), mustarastas (Turdus<br />
64<br />
4. Eliöstö- ja biotooppiselvitys
Change language