Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
haukan. Jossakin määrin myös tiltaltti (VU) voisi<br />
kuulua tähän luokkaan, sillä sitä tapaa myös mm.<br />
pellonreunusmetsiköissä ja kulttuuriympäristöissä.<br />
Huuhkaja on rauhallisten kallioisten erämaiden<br />
asukki, mutta nykyään se on sopeutunut ihmisen<br />
läsnäoloon ja sitä tapaa kaatopaikoilla, sorakuopilla<br />
sekä peltojen kirjomilla alueilla. Joskus<br />
sen näkee saalistavan jopa kaupungissa erityisesti<br />
talvisaikaan. Lajin Suomen parimäärä on<br />
noin 3000. Vuoden 2006 linnustoselvityksen mukaan<br />
huuhkajan elinpiiriä on alue Makkarajärveltä<br />
itään Kangasalan puolelle<br />
Vaikka pyytä tapaa pellon- ja suonreunusmetsiköissä,<br />
niin se viihtyy myös laajahkoissa ja tiheissä<br />
kuusimetsiköissä, rehevissä kuusivaltaisissa<br />
lehtipuusekametsissä, puronvarsilehdoissa ja<br />
korvissa, kunhan siellä on tiheä aluskasvillisuus.<br />
Pyyhyn ja sanontaan ”pienenee kuin pyy maailmanlopun<br />
edellä” liittyy tarina, jonka mukaan pyy<br />
oli linnuista suurin, kunnes ”pyy pyrähti, niin maa<br />
järähti ja Luojan syvän värähti”. Luoja ei halunnut<br />
toista kertaa pelästyä luomaansa vaan otti pyyn<br />
lihaa kaikkeen muuhun luomakuntaan. Pyyn<br />
parimäärä Suomessa vaihtelee 150 000 – 200<br />
000 välillä ja se on voimakkaasti paikkalintu. Lajia<br />
tapaa aina Lapissa asti. Pyystä on havaintoja<br />
ympäri selvitysaluetta niin järeistä kuusimetsistä<br />
kuin myös peltoreunamien lehtipuumetsistä.<br />
Varpushaukka on runsain petolintumme. Elinympäristöksi<br />
sille kelpaavat melkein minkälaiset<br />
metsät tahansa, mutta se suosii mieluiten<br />
tiheitä kuusi-lehtisekametsiä korpineen ja rääseikköineen.<br />
Sen Suomen parimäärä on 10 000<br />
paikkeilla. Selvitysalueella laji on pesinyt Makkarajärven<br />
vanhan metsän alueella, koilliskulmassa<br />
Lorunkorven notkossa ja myös maankaatopaikan<br />
koillispuoleisen rämeen reunamilla.<br />
Muuta alueella havaittua tähän luokkaan luettavaa<br />
lajistoa ovat elinympäristönsä suhteen<br />
”kaikkiruokaisina” tunnetut viherpeippo, peippo<br />
(Fringilla coelebs), mustarastas (Turdus merula)<br />
ja räkättirastas, joista mustarastas ja peippo ovat<br />
ehkä hieman yleisempiä lehdoissa ja lehtomaisissa<br />
metsissä kuin muilla biotoopeilla.<br />
4.3.3. Liito-oravat<br />
Liito-orava (Pteromys volans) on laji, joka on<br />
kärsinyt talousmetsäpainotteisesta metsätaloudesta.<br />
Liito-oravan kannalta ongelmallisinta on<br />
sopivien kolopuiden vähyys, metsien pirstaloituminen<br />
ja aukottuminen. Liito-oravan mieluisinta<br />
elinympäristöä ovat järeähköä kuusta kasvatlehtisekametsät,<br />
joissa kuusen osuus on 30-40 %.<br />
Erityisessä suosiossa ovat haapaa kasvavat metsiköt,<br />
sillä pesäkolo löytyy varmimmin haavasta,<br />
joka on myös lajin tärkein ravintopuu, vaikkakin<br />
myös koivu ja raita kelpaavat. Usein se myös<br />
valitsee elinympäristökseen ja kulkuväyläkseen<br />
lehtipuustoisen puronotkelman, kosteikon tai<br />
vesistöjen rantaman. Otollisia elinympäristöjä<br />
liito-oravalle ovat myös järeät kuusikot, joiden<br />
reunamilla kasvaa paremmin ravinnoksi kelpaavaa<br />
lehtipuuta, vaikka jossain määrin se käyttää<br />
myös kuusta ja joskus jopa mäntyä ravintonaan.<br />
Elinympäristöksi puhtaasti kuusta kasvava metsä<br />
ei kuitenkaan kelpaa, jollei se rajaudu lehtimetsään<br />
- eikä päinvastoin.<br />
Pohdittaessa lajin elinmahdollisuuksia tietyllä<br />
alueella olisikin otettava huomioon sille biotoopiltaan<br />
soveliaat alueet kulkuväylineen<br />
mahdollisimman ehyenä kokonaisuutena (pesäkolot,<br />
kulkureitit, ravintometsät ja –puusto<br />
ja levähdyspaikat), jotta populaation eri yksilöt<br />
elinympäristöineen eivät joutuisi liian eristyksiin<br />
muista ja poikasilla olisi mahdollisuus lähteä etsimään<br />
omia asuinsijojaan. Metsäisten alueiden<br />
yhtenäisyys on siis tärkeää liito-oravan populaation<br />
säilymisen kannalta. Joka kerta kun liitoorava<br />
joutuu liitämään pitkän matkan tai pakon<br />
sanelemana kulkemaan maata pitkin se asettaa<br />
itsensä alttiiksi petolinnuille ja muille saalistajille.<br />
50-60 metriä leveät aukeat ovat lajin kulkemisen<br />
kannalta lähes esteitä ja maassa liikkuessaan se<br />
on kömpelö (kuva 19). Liito-orava on EU:n luontodirektiivin<br />
liitteen IV vaarantunut ja uhanalainen<br />
laji.<br />
Selvitysalueelta inventoitiin liito-oravan esiintymistä<br />
ja sille soveltuvia biotooppeja eliöstö- ja biotooppikartoituksen<br />
yhteydessä vuonna 2004 sen<br />
lisäksi, mitä lajista on tehty havaintoja menneinä<br />
vuosina (liite 9).Tilanne kartoitettin jälleen vuoden<br />
2006 kevätkesällä (Olavi Kalkko). Liito-oravan jätöksistä<br />
tehtiin kesällä 2004 runsaasti havaintoja<br />
Santenin tehtaan ympärillä. Myös <strong>Rusko</strong>nperän<br />
pellon reunasta löytyi jätöksiä. Aiempina vuosina<br />
66<br />
4. Eliöstö- ja biotooppiselvitys
Change language