Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
myöskin kuivat ja tuoreet lehdot. Selvitysalueen<br />
jalkasaraesiintymät keskittyvät länteen Salinintien<br />
läheisyyteen sekä <strong>Rusko</strong>n teollisuusalueen<br />
liepeille, mikä heijastelee myös lehtomaisempien<br />
alueiden jakautumista.<br />
Tuoreet lehdot<br />
Hervantajärvi-<strong>Rusko</strong>n alueen tuoreille lehdoille<br />
tyypillistä lajistoa ovat mäkilehtoluste, metsävirna,<br />
metsälehmus, jalkasara, näsiä,<br />
lehtoimikkä, kevätlehtoleinikki, lehto-orvokki,<br />
kaiheorvokki, mustakonnanmarja ja lehtomatara<br />
(Galium trifl orum). Näistä mäkilehtoluste,<br />
metsävirna, metsälehmus, jalkasara ja näsiä on<br />
esitelty kuivien lehtojen yhteydessä. Näistä kevätlehtoleinikki,<br />
lehtomatara ja kaiheorvokki ovat<br />
tyypillisiä myös kosteille lehdoille, mutta lehtomataraa<br />
kasvaa myös lehtokorvissa ja muissa rehevissä<br />
kosteikoissa. Mustakonnanmarjaa kasvaa<br />
myös kuivissa lehdoissa.<br />
Lehtoimikkää ei esiinny juuri muualla kuin Lounais-Suomessa<br />
ja Etelä-Hämeessä lukuun<br />
ottamatta joitakin yksittäisiä esiintymiä pitkin etelärannikkoa<br />
aina Etelä-Karjalaan asti sekä yhtä<br />
erillistä esiintymää Vaasassa. Joka tapauksessa<br />
lajin voi sanoa olevan Etelä-Hämeessä paikoin<br />
jopa yleinen. Runsaana muiden lehtolajien<br />
joukossa esiintyessään lehtoimikkä ilmentää<br />
kohteen kuuluvan lehtojen parhaimmistoon. Selvitysalueella<br />
lehtoimikkää esiintyy koko alueella<br />
lehtoisilla paikoilla.<br />
Kevätlehtoleinikin esiintyminen jakaantuu suurelta<br />
osin kahden lehtokeskuksen kesken: Lounais-<br />
Suomi ja erityisesti Etelä-Hämeen lehtokeskus<br />
sekä Laatokan lehtokeskuksen tienoot aivan rajan<br />
pinnassa. Erillinen pienempi keskittymä on<br />
Pohjois-Savossa, jossa lajia tavataan harvinaisena.<br />
Kevätlehtoleinikkiä kasvaa myös Ahvenanmaalla.<br />
Etelä-Hämeessä sen voi katsoa olevan<br />
paikoin jopa yleinen. Itse asiassa pitäisi puhua<br />
kevätlehtoleinikki-ryhmästä, sillä ryhmä koostuu<br />
useista vaikeasti toisistaan eroteltavissa olevasta<br />
alalajista. Kevätlehtoleinikkiä kasvaa vain Salmenkalliontien<br />
tuntumassa ja siitä länteen olevalla<br />
alueella paikoin melko runsaastikin.<br />
Lehto- ja kaiheorvokin esiintyminen noudattaa<br />
myös kahden lehtokeskuksen mukaista esiintymistä,<br />
mutta kaiheorvokki on jonkin verran<br />
itäpainotteisempi. Lehto-orvokin parasta esiintymisaluetta<br />
on nimenomaan Etelä-Hämeen lehtokeskus,<br />
mutta sitä esiintyy harvinaisena aina<br />
Kemin korkeudelle asti. Kaiheorvokki on <strong>Tampereen</strong><br />
ja Nokian suunnalla esiintymisensä läntisillä<br />
rajoillaan ja Tampereella harvinaisena esiintyvä<br />
laji. Kuitenkin sitä tavataan harvakseltaan joinakin<br />
erillisinä esiintyminä aina lähes pohjoisinta<br />
Lappia ja länsirannikkoa myöten. Lehto-orvokkia<br />
kasvaa siellä täällä pieninä esiintyminä koko selvitysalueen<br />
lehdoissa. Runsaana esiintyessään<br />
lehto-orvokki ilmentää kohteen kuuluvan lehtojen<br />
parhaimmistoon, erityisesti jos mukana on lisäksi<br />
muuta lehtolajistoa kuten lehtoimikkää. Kaiheorvokin<br />
kasvuympäristöä ovat varjoisat, kosteat,<br />
sammalpeitteiset kivet ja kannot ravinteisilla<br />
ja kosteahkoilla paikoilla. Kaiheorvokkia kasvaa<br />
seitsemänä esiintymänä ja alueilla Majarannasta<br />
Neliapilalle, Viitasperän lehtorinteellä sekä erillisinä<br />
esiintyminä Makkarajärven pohjoispuolella<br />
ja Finnwearin tehtaan pohjoispuolella.<br />
Mustakonnanmarja noudattaa edellä mainittua<br />
lehtokeskusten mukaista esiintymistä, mutta sitä<br />
tapaa aina Sodankylän korkeudelle asti siten,<br />
että linjan Pori-Nurmes luoteispuolella laji harvinaistuu<br />
voimakkaasti. Mustakonnamarja on pääesiintymisalueillaankin<br />
kohtalaisen harvinainen<br />
ja muualla vielä harvinaisempi. Laji tunnetaan<br />
kalkinsuosijana. Selvitysalueella sitä tavataan<br />
vain lehtopaikoilla koko alueella, mutta erityisen<br />
runsaasti Salinin- ja Salmenkalliontien välisellä<br />
alueella.<br />
Lehtomatara on lähes koko Suomessa harvinaisena<br />
esiintyvä hyvänä lehtoisuuden ilmentäjänä<br />
pidetty laji; aivan pohjoisimmasta Suomesta laji<br />
puuttuu. <strong>Tampereen</strong> kantakaupungin alueella sitä<br />
kasvaa siellä täällä ja yleensä vain joitakin yksilöitä<br />
samalla paikalla, mutta poikkeuksiakin löytyy<br />
mm. Ojalasta. Selvitysalueen ainoa tunnettu<br />
lehtomataraesiintymä sijaitsee Salmenkalliontien<br />
itäpuolella olevan ojitetun korven reunalla.<br />
60<br />
4. Eliöstö- ja biotooppiselvitys
Change language