Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Hervantajärvi-Rusko, maisema - Tampereen kaupunki
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Muun kasvillisuuden sekaan helposti häviävää<br />
ojaleinikkiä kasvaa monenlaisissa, vähänkin<br />
kosteutta sisältävissä biotoopeissa. Sen kasvuympäristöä<br />
ovat mm. ojat, lammikot, rannat, lähteiköt,<br />
korvet, vesijätöt ja pellonreunat. Erityisesti<br />
se suosii savipohjaista kasvualustaa. Ojaleinikki<br />
on yleinen Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa,<br />
mutta jo Tampereella laji alkaa olla hieman<br />
harvinaisemman puoleinen. Sitä kasvaa kuitenkin<br />
harvinaisena siellä täällä aina Rovaniemen<br />
korkeudelle saakka. Selvitysalueelta ojaleinikkiä<br />
löydettiin vain kolmelta kasvupaikalta: Salinintien<br />
pohjoispuolelta, Salmenkalliontien itäpuolen polun<br />
painanteesta ja Makkarajärven pohjoispuolelta<br />
ulkoilureitin tallotusta painanteesta.<br />
Kaislasara kasvaa yleisimmillään Kainuussa,<br />
vaikka sielläkin harvinaisena. Muualla se kasvaa<br />
siellä täällä aina Rovaniemen korkeudelle asti ja<br />
Tampereella sillä on noin kymmenkunta kasvupaikkaa.<br />
Laji puuttuu lähes tyystin Suomenselän,<br />
Saimaan sekä Lounais-Suomen alueelta. Selvitysalueelta<br />
kaislasaraa kasvaa <strong>Rusko</strong>nperän peltojen<br />
reunamalla olevassa kosteikossa.<br />
Lehtolouhikot ja –kalliot<br />
Selvitysalueen tyypillisesti lehtomaisten louhikoiden<br />
ja kalliopengermien harvinaiseen lajistoon<br />
kuuluu haisukurjenpolvi. Lajia tapaa myös<br />
rantalehdoissa. Ilmeisesti heikkona kilpailijana<br />
haisukurjenpolvi on erikoistunut kallioihin ja louhikoihin,<br />
joilla se ei niin helposti jää muun kasvillisuuden<br />
tukahduttamaksi. Lajille tunnusomaista<br />
on voimakas, epämiellyttävä haju sitä käsiteltäessä,<br />
josta se on nimensäkin saanut. Laji on yleinen<br />
Ahvenanmaalta Lounais-Suomeen ja etelärannikolle<br />
harvinaistuen jyrkästi tästä koilliseen siten,<br />
että linjan Vaasa-Parikkala koillispuolella sitä ei<br />
enää esiinny. Selvitysalueen ainoa tunnettu haisukurjenpolvikasvusto<br />
on Neliapilan viereisen<br />
kallion kupeessa.<br />
Muut suotyypit<br />
Tähän luokkaan kuuluvia lajeja selvitysalueelta<br />
ovat hentosara (Carex disperma), herttakaksikko<br />
(Listera cordata, kuva 18) ja harajuuri.<br />
Harajuuri on esitelty kappaleessa ”Kosteat lehdot<br />
ja rehevät korvet”. Hentosara viihtyy korvissa<br />
ja soistuvissa märänpuoleisissa metsissä. Se<br />
on esiintymisensä suhteen melko harvalukuinen<br />
koko Suomessa, vaikkakin lievästi Itä-Pohjois-<br />
Suomi painotteinen. Hentosaraa löytyi kahdesta<br />
kosteikosta: <strong>Rusko</strong>ntien varrella olevasta korvesta<br />
sekä Polunmäen suolta laskevan puron alaosan<br />
suistolta.<br />
Melko huomaamattoman oloista herttakaksikkoa<br />
esiintyy eniten Lapissa ja sen itäosissa Kainuusta<br />
Peräpohjolaan aina Inarin seuduille asti. Muualla<br />
laji on huomattavasti harvinaisempi ja Tampereellakin<br />
sen esiintymäpaikat ovat laskettavissa ”yhden<br />
käden sormin”. Huomaamattomana kasvina<br />
esiintymispaikkoja jää todennäköisesti paljon löytymättäkin.<br />
Se kasvaa yleensä ohutturpeisissa<br />
korvissa ja soistuvissa painanteissa. Joskus sitä<br />
näkee myös rinteiden sammaleisilla, pohjavesiperäisillä<br />
tihkupinnoilla. Selvitysalueen ainoat<br />
löydetyt herttakaksikot kasvavat maankaatopaikan<br />
eteläpuolella olevalla soistumalla, josta niitä<br />
kesällä 2004 havaittiin tasan kolme yksilöä.<br />
Kuva 18. Herttakaksikko on soikkokaksikon sukulaissielu,<br />
mutta huomattavasti vaatimattomamman<br />
oloinen korpien laji. Sitä on toisinaan miltei mahdoton<br />
löytää rahkasammaleen seasta tutultakaan<br />
paikalta.<br />
62<br />
4. Eliöstö- ja biotooppiselvitys
Change language