HUMANUM - Helda

110
Deweyn huomion uskontoteologinen sovellus muodostaa itse asiassa varteenotettavimman
kritiikin maailmaneetos-projektin etiikkaa kohtaan. Seuraavassa tähän problematiikkaan
syvennytään tarkemmin.
Marjorie Hewitt Suchocki on pyrkinyt modifioimaan Knitterin mallia yllä esitetyn ongelman
voittamiseksi. Modifionti tulee entistä lähemmäksi maailmaneetos-projektia. Suchocki on
samoilla linjoilla Küngin kanssa siinä, ettei tule olla yhtä ehdoton kuin Knitter pragmatistisen
totuuskäsityksen vaatimuksessa. On myönnettävä, että oikeudenmukaisuus itsessään tarvitsee
edes jonkinlaisen teoreettisen ja dogmaattisen määritelmän, jotta sen puolueettomuutta
voitaisiin arvioida. Suchocki esittää, että määriteltäisiin minimaalinen yhteinen nimittäjä,
johon kaikki uskonnot voisivat yhtyä. Vasta tämän minimaalisen oikeudenmukaisuuden
valossa dialogi olisi ylipäänsä mahdollista. 345
Heim kuitenkin esittää varteenotettavaa kritiikkiä Suchockin ratkaisua kohtaan. Ongelma on
Heimin mukaan juuri siinä, että tällaista yhteistä nimittäjää tuntuu olevan mahdotonta löytää.
Puhuttaessa oikeudenmukaisuudesta, kaikkein yksinkertaisinkin ulottuvuus, kuten fyysinen
hyvinvointi oikeudenmukaisuuden mittarina, tuottaa ylittämättömiä määrittelyvaikeuksia
universaalissa kontekstissa. 346 Oikeudenmukaisuuden interkulturaalisten
345
346
den Extremen: ein Ethos der Mitte zwischen einer (buddhistisch-taoistischen) Emigration aus der Welt und
einem Hemmungslosen Aufgehen (im Geist Motzus und der Legalisten) in dieser Welt – alles gemessen an
der Goldenen Regel. Nein, nicht als menschenbeherrschende Ideologie, sondern als menschenfreundliche
Wahrheit, so hörten wir in der Exposition, hat der Konfuzismus Zukunft.” Vrt. Porter 2001.
Heim 83–87.
Määrittelyvaikeus ei luonnollisesti tule vastaan ainoastaan eri uskontojen välillä eikä edes
oikeudenmukaisuuden käsitteen sisäpuolella. Tyypillinen esimerkki tästä on feminiinisen etiikan edustajan
Carol Gilliganin kritiikki. Hänen mukaansa länsimainen oikeudenmukaisuuden käsite on peräisin Kantilta ja
on itsessään miesten määrittelemä ja siksi yksipuolinen. Rinnalle tarvitaan eettisiä konsepteja, jotka
huomioivat paremmin sosiaaliset sidonnaisuudet ja emotionaaliset käytännöt. Gilligan kohdistaa kritiikkinsä
koko etiikan perinteeseen, mutta erityisesti sen kantilais-rawlsilaiseen liberalismiin. Kritiikki kulminoituu
Lawrence Kohlbergin kehityspsykologian kritiikkiin. (Ks. tarkemmin Tong 80–107. Vrt. Baier 1997.)