HUMANUM - Helda

22
On kuitenkin huomattava eräs merkittävä yksityiskohta. Küngin mukaan uskonto ei
varsinaisessa mielessä ole osoittautunut ainoaksi, joka kykee moraalin motivoimiseen. Myös
autonominen järki on toisinaan tuottanut yhtä hyviä, usein jopa parempia moraalisia
tuloksia. 66
Tämä toteamus näyttäisi olevan jännitteessä edellä esitetyn uskontoargumentin
kanssa. Pragmatistinen metodin sisältää siis toisaalta myös kommentinomaisen, mutta selkeän
ei-uskonnollisen moraalin oikeutuksen. Jossain mielessä Küng ei vaikuta suhtautuvan
kovinkaan pessimistisesti autonomisen järjen kykyihin moraalin toteuttamisessa. Filosofisteologisen
metodin käsittelyn yhteydessä tähän huomioon tulee lisävaloa.
2.2. Filosofis-teologinen metodi: uskonto moraalin perustana
Küng ei kuitenkaan tyydy ainoastaan historiaan ja kokemukseen perustuvaan pragmatistiseen
argumentointiin uskonnon puolesta. Vielä korostetummin hän itse asiassa tukeutuu filosofisteologiseen
metodiin, vaikkei hän itse teekään tällaista erottelua. Seuraavassa on tarkoitus
eksplikoida maailmaneetos-projektin uskontoargumentin filosofis-teologinen ulottuvuus.
Edellisessä kappaleessa kuvattua historiallista kehitystä ei Küngin mukaan voida pitää
sattumana: ”Itse rationaalisen valistuksen luonteeseen liittyy kohtalokas ilmiö: järki kääntyy
helposti järjettömyydeksi.” 67 Kantin, valistuksen ja modernin sekularismin historia osoittaa,
että autonominen järki ei kykene luomaan perustaa etiikalle edes teoreettisessa mielessä. Syy
66
67
Vrt. mm. Brauer 1984; Greinacher 1984; Mertes 1993, 53; Probst 1994, 89–92; Höhn 1994; Kuschel 1999b,
157. Modernin ja postmodernin paradigmaattisista eroista tämän tematiikan yhteydessä, ks. lisää mm. Marty
1984.
PWE, 59: ”Auch gläubige Menschen müssten zugeben, dass ohne Religion ein moralisches Leben möglich
ist. […] Es lässt sich empirisch nicht bestreiten, dass nichtreligiöse Menschen faktisch auch ohne Religion
über eine ethische Grundorientierung verfügen und ein moralisches Leben führen, ja, dass es in der
Geschichte nicht selten Religiös Nichtgläubige waren, die einen neuen Sinn für Menschenwürde vorgelebt
[…] sich oft mehr als religiös Gebundene für Mündigkeit […] und die übrigen Menschenrechte eingesetzt
haben.” (Kursivointi minun.). Ks. myös esim. SGW, 157.
PWE, 63: ”Es liegt in der Natur der rationalen Aufklärung selbst, dass ihre Vernunft leicht in Unvernunft
umschlägt.” (Kursivointi minun)