30 puhuessaan ”ristin skandaalista”; päinvastoin hän otsikoi Kristusta käsittelevän jakson nimellä ”Kristuksen seuraaminen”. 93 Vaikka Küng käsitteleekin myöhemmin esimerkiksi Lutherin vanhurskauttamisoppia ei-eettisenä kysymyksenä, hän tällöinkin perustaa näkemyksensä väitöskirjaansa Rechtfertigung. 94 Küng ei siis näytä tuovan tässäkään suhteessa mitään uutta Huovisen esille nostamiin idealistis-eksistentialistisiin teemoihin. Küngin maininnat Lutherista näyttäisivät toimivan pikemminkin esimerkkinä siitä, miten eksistentialistinen ansatsi voi kätkeytyä ei-eksistentialistiseen terminologiaan. 95 Havainnollinen yhdysside Küngin varhaisemman barthilaisuuden ja myöhäisemmän bultmannilaisuuden välillä on Friedrich Schleiermacherin teologia. Küng kritisoi Schleiermacherin subjektiin painottuvaa antropologista teologiaa juuri barthilaisen vastapuoliajattelun pohjalta. Küngin mukaan on luonnollista kysyä, opettaako Schleiermacher perustavanlaatuisia kristinuskon fundamentteja, kuten teologiaa filosofian hallitsijana sekä Jumalaa ihmisen vastapuolena, ei-psykologisena todellisuutena ja keskenään tasavertaisena kolmiyhteisyytenä. 96 Tällaiset kysymykset perustuivat aikanaan juuri Barthin Schleiermacherkritiikkiin, samoin kuin Küngin esittämä kysymys Jeesuksen historiallisesta merkityksestä. 97 Tältä pohjalta tarkasteltuna Küng näyttäisi olevan lähellä alkuperäistä barthilaisuuttaan. Tarkemmassa katsannossa Küng kuitenkin näkee Schleiermacherin selviytyvän mainiosti barthilaisuuden asettamista vaatimuksista. Huomionarvoinen seikka Küngin eksistentialismia käsiteltäessä on nimenomaan tapa, jolla hän päätyy tähän käänteiseen johtopäätökseen. 93 94 95 96 97 C, 58–67: ”2. Die Nachfolge Christi […]” Ks. myös C, 72, 73: ”Was also macht einen Menschen zum Christen? […] dass er seine Menschlichkeit, Gesellschaftlichkeit und Religiosität nach dem Massstab und Geist dieses Christus zu Leben versucht […]” 77–85. Vrt. PWE, 110; Häring 1998, 79–82, 134, 147, 165, 167. Ks. tosin EF, 200. C, 612–614. Vrt. D, 32–36. Eksistentialistisessa Luther-tulkinnassa ei sinänsä ole mitään uutta, ks. esim. Pirinen 1984, 64. Vrt. CC, 201. C, 802.
31 Loppujen lopuksi Küng tulkitsee kristinuskon perusdogmeja, kuten Jeesuksen jumaluuden, ilmeisen eksistentialistisesti. 98 Jeesuksen jumaluuden klassisen tulkinnan modifioiminen on Küngin teologisen kehityksen selkeimpiä yksittäisiä eksistentiaaliteologiaan viittaavia merkkejä. 99 Schleiermacher-tulkinnan kohdalla tulee myös esille Küngille tyypillinen ambivalenttisuus ja paradoksaalisuus suhteessa idealismiin. 100 Toisaalta hän painottaa Jeesuksen historiallisuutta ja sitä, ettei hänelle anneta ainoastaan idealismille tyypillistä funktionaalista tulkintaa – itse historiallinen persoona ja ontologia on ratkaisevaa. 101 Toisaalta, kuten edellä on käynyt ilmi, Küng samoissa kohdissa lähestyy itsensä kanssa jossain määrin ristiriitaisesti eksistentialistis-idealistista Jeesus-kuvaa, jossa Jeesuksen ”asia” tai asema ”työkaluna”, ”muotokuvana” tai ”perusmallina” on keskeisempää kuin ontologiset kysymykset. 102 Uskonnon faktuaalisuuden ja objektiivisuuden sekä subjektiivisen uskonnollisen merkityksen erottaminen toisistaan viittaavat selkeästi eksistentialismiin. 103 Schleiermacherin teologiset intentiot muistuttivat pitkälti Küngin päämäärää tehdä kaksituhatta vuotta vanhasta uskonnosta uskottavaa modernille maallistuneelle sivistyneistölle. 104 Siten on luonnollista, että juuri Küngin Schleiermacher-tulkinta 98 99 100 101 102 103 104 Ks. esim. C, 814: ”[…] vielmehr beherrscht er [der ewige Unendliche] es und gestaltet Jesu gesamtes Leben zu einem Werkzeug, Abbild und Urbild. […] So ist denn die christologische Frage bei Schleiermacher beantwortet: Vere Deus? Wahrhaft Gott? Ja, wie kein anderer ist Jesus geformt durch den göttlichen Urgrund. Gewiss, Gott ist im endlichen überall als der schlechthin Tätige present, aber in Christus ist das Gottesbewusstsein [vs. Gott] gerade zu das die Persönlichkeit [vs. Person] bildende Prinzip. Sein Gottesbewusstsein muss als eine reine und echte Offenbarung, ja, als die wahrhaftige und eigentliche Einwohnung des Seins Gottes im Endlichen verstanden werden.” (Kursivointi minun.); CA, 57, 66, 136–148, 192–205, 207–250; D, 127–190. Ks. esim. ThA, 236: ”Es lässt sich nicht übersehen: ein ungeschichtlich-kompromisslerischer Biblizismus und Dogmatismus beherrschen in der evangelischen Theologie – etwa bezüglich Erbsünde, Hölle und Teufel, aber auch Christologie und Trinität – noch mehr das Feld als man dort in selbstbewusster Fortschrittlichkeit gerne zugibt. Bultmann wird gelobt, aber faktisch ebenso ignoriert wie Harnack; man rühmt seine existenzbezogene Interpretation und unterschlägt seine Entmythologisierung.” Ks. lisäksi mm. PWE, 110; C, 70, 77, 86, 87, 207; C, 815, 816; CW, 176–200; CC, 217, 218; J, 447–449, 457–473, 724, 725, 729, 732; CA, 81–87, 117–121; WW, 62, 63. Ks. myös Häring 1998, 146–151, 162–164. Vrt. Huovinen 1978b, 158, 162, 166. Ks. esim. C, 811, 813, 817. Vrt. mm. CW, 293; CC, 129, 149, 150; CA, 88–107, 129–135; C, 72, 86; J, 77– 84, 109, 110, 427; KGK, 27–40; EF, 304; Jens 1996, 25–32; Häring 1998 134–139, 148, 150, 151, 157–162. Vtr. C, 78, 86, 87. Vrt. myös esim. J, 730. Ks. mm. CW, 389, 609; CC, 151, 217, 218, 292, 307; CA, 56–69, 149–152, 165–172. Vrt. C, 793–797, 815 & Salo 1988, 145.
- Page 1 and 2: HUMANUM Hans Küngin maailmaneetos-
- Page 3 and 4: 1. JOHDANTO 3 1.1. Maailmaneetoksen
- Page 5 and 6: 5 yleisiin toteamuksiin, vaan omaa
- Page 7 and 8: 7 kolmea näkökulmaa koskien. 12 A
- Page 9 and 10: 9 Tutkimusmenetelmänä on argument
- Page 11 and 12: 11 Argumentatiivisuuteen liitetää
- Page 13 and 14: 13 maailmaneetos-projektin oikeutuk
- Page 15 and 16: 15 uskonto 3. moraali) testaaminen
- Page 17 and 18: 17 2. USKONTO MORAALIN LÄHTÖKOHTA
- Page 19 and 20: 19 2.1. Pragmatistinen metodi: usko
- Page 21 and 22: 21 nojaava periaate, on realistista
- Page 23 and 24: 23 on siinä, ettei ole olemassa pu
- Page 25 and 26: 25 viittaa autonomiseen järkeen. A
- Page 27 and 28: 27 Küngin kanta liittyy siihen, et
- Page 29: 29 Küngin eksistentialistisessa aj
- Page 33 and 34: 33 luonnostaan selvä kyky moraalis
- Page 35 and 36: 35 korostavaan eksistentialismiin p
- Page 37 and 38: 37 moraalin autonomisuudella todell
- Page 39 and 40: 39 heteronomiseen moraalitoimintaan
- Page 41 and 42: moraalin, toisin kuin Küng väitt
- Page 43 and 44: 43 on juuri Kantin filosofian vaiku
- Page 45 and 46: 45 se, että ainoastaan uskonto kyk
- Page 47 and 48: 47 Asetelma on nyt tietyssä mieles
- Page 49 and 50: 49 kuitenkaan haluta perustella mil
- Page 51 and 52: 3. MAAILMANRAUHA MAAILMANEETOS-PROJ
- Page 53 and 54: 53 Reaalipolitiikka liittyy Küngin
- Page 55 and 56: 55 käyttöaluetta klassisesta käs
- Page 57 and 58: 57 päämäärä. Seuraavassa luvus
- Page 59 and 60: 59 Sen [pragmatismin] mukaan kysyt
- Page 61 and 62: 61 uskonto, vaan moraali yhteiskunn
- Page 63 and 64: Neuhaus perustaa maailmaneetos-proj
- Page 65 and 66: 65 yhdenmukaistaminen synnyttää k
- Page 67 and 68: 67 Voidaan tietysti vastata, että
- Page 69 and 70: 69 tilanteessa tämä tarkoittaisi
- Page 71 and 72: 71 eroja silottelemalla peittämä
- Page 73 and 74: 73 voidaan sanoa, että se toimii k
- Page 75 and 76: 75 että maailmaneetos-projektin ja
- Page 77 and 78: Samassa yhteydessä, jossa Küng va
- Page 79 and 80: 79 ajatus maailmaneetos-projektissa
- Page 81 and 82:
81 johtaa länsimaissa väistämät
- Page 83 and 84:
83 päätöstä suhteellisen radika
- Page 85 and 86:
85 inklusivismin kritiikkinsä myö
- Page 87 and 88:
87 inklusivismikritiikkiä. Painotu
- Page 89 and 90:
sosiaalisen keskustelun näkökulma
- Page 91 and 92:
91 Kuten toisessa luvussa tuli ilmi
- Page 93 and 94:
muotoiluun. 302 93 Kategorinen impe
- Page 95 and 96:
perustuva humanistinen etiikka. 313
- Page 97 and 98:
97 Küng näkeekin valistuksen ajan
- Page 99 and 100:
99 yhteiskuntakonsensuksen perustei
- Page 101 and 102:
101 Loppuosa universaalista ja abso
- Page 103 and 104:
103 alustavasti edellisen luvun lop
- Page 105 and 106:
105 pragmatistisena argumenttina ri
- Page 107 and 108:
107 jotta se voisi olla uskonnoille
- Page 109 and 110:
109 moniulotteisuus. Miten on mahdo
- Page 111 and 112:
111 määrittelyvaikeuksien myötä
- Page 113 and 114:
113 [...] miksi emme pyrkisi ”rii
- Page 115 and 116:
4.4.2. Moraaliperiaatteiden muodoll
- Page 117 and 118:
117 päinvastoin olettaa hänen kä
- Page 119 and 120:
119 varastaa leipurilta leipää la
- Page 121 and 122:
121 puolestaan väittää olevan se
- Page 123 and 124:
123 on ”Vain ehdoton voi velvoitt
- Page 125 and 126:
125 uskontojen epärealistisessa ta
- Page 127 and 128:
127 Maailmaneetos-projektin pragmat
- Page 129 and 130:
129 moraali on maailmaneetos-projek
- Page 131 and 132:
131 Tämän perusteella voidaan lop
- Page 133 and 134:
LYHENTEET 133 ASMS: American Societ
- Page 135 and 136:
WCC: World Council of Churches. 135
- Page 137 and 138:
ZWR 137 Zwischen Willkür und Rigor
- Page 139 and 140:
139 GEE Globales Ethos für die Ein
- Page 141 and 142:
KIRJALLISUUS 141 Abe, Masao 1993a 1
- Page 143 and 144:
Bailey, William H. 143 1998 The Eth
- Page 145 and 146:
1999e 145 Problemstellung, Verlauf
- Page 147 and 148:
147 Ching, Julia 1988 Hans Küng &
- Page 149 and 150:
Eskola, Timo 149 1996 2 Uuden testa
- Page 151 and 152:
151 Gebhardt, Günther 2000 Towards
- Page 153 and 154:
153 Häring, Hermann 1993 Vertrauen
- Page 155 and 156:
155 Höhn, Hans-Joachim 1993 Ethik
- Page 157 and 158:
157 Jung, Goltschere & Heimbach, Ma
- Page 159 and 160:
159 Klenner, Hermann 1999 Die Europ
- Page 161 and 162:
Küng, Hans & Moltmann, Jürgen (ed
- Page 163 and 164:
163 Liu, Shu-hsien 1986 Das Christe
- Page 165 and 166:
165 Mieth, Dietmar 1986 Zum Stand d
- Page 167 and 168:
167 Niewiadomski, Jósef 1996 Begeg
- Page 169 and 170:
169 Pohl, Karl-Heinz 1996 Einheit v
- Page 171 and 172:
Robra, Martin 171 2000 Affirming th
- Page 173 and 174:
173 Schmidt, Helmut 1995 Kernsätze
- Page 175 and 176:
175 Slote, Michael 1997 Agent-Based
- Page 177 and 178:
177 Suter, Keith D. 1996 The role o
- Page 179 and 180:
179 Vogel, Hans-Jochen 1994 Stateme
- Page 181:
181 1999c Einführung. - Die Kultur