HUMANUM - Helda
HUMANUM - Helda
HUMANUM - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
38<br />
Neuhaus esittää myös toisen merkittävän huomion. Se liittyy valistuksen filosofiseen<br />
käsitteeseen. Toisin kuin Küng asian ymmärtää, valistuksen ajalla Kant ei tarkoita niinkään<br />
rationaalista tilaa tai tilannetta, joka on vapaa tai jossa ollaan vapaita kaikista ulkopuolisista<br />
vaikutteista, kuten uskonnosta, vaan järjelle annettua<br />
tehtävää paljastaa kaikenlainen<br />
heteronomia moraalisessa käyttäytymisessä. Se on ikään kuin moraalilain ihmiseen asettama<br />
sisäinen kontrollijärjestelmä, joka ennalta ehkäisee ”patologista sairautta”. Sen tehtävä on siis<br />
Kantin mukaan pitää moraali objektiivisena – heteronominen moraali kun ei enää ole<br />
objektiivista. Mielivaltainen moraali on siis järjen heteronomista käyttöä, kun taas autonomia<br />
on järjen oikeaa käyttöä. Neuhaus toisin sanoen haluaa sanoa Kantin tarkoittavan (a)<br />
autonomisella järjellä tilaa, joka on objektiivisuudessaan vapaa itsekkäistä pyyteistä ja (b)<br />
valistuksella tehtävää pitää moraali tällä absoluuttisella perustalla. 120<br />
Kun Kantin moraalin rationaalisuus ymmärretään edellä esitetyllä tavalla, Küngin tulkinta<br />
Kantista ja valistuksesta tulee Neuhausin mukaan kyseenalaiseksi. Lisäksi tällä<br />
väärintulkinnalla on olennaisia seurauksia maailmaneetos-projektin kannalta. Neuhaus näkee,<br />
että nimenomaan Küngin historiallisesti argumentoitu väite valistuksen ajan ja sen<br />
autonomisen moraali-ihanteen ”haaksirikkoutumisesta” asettuu uuteen valoon: Kant itse ei<br />
tarkoita valistuksen ajalla historiallista tilannetta, jolloin uskotaan autonomiseen järkeen –<br />
kuten Küng asian käsittää 121 – vaan tehtävää, joka on ajaton, aina yhtä ajankohtainen. Mikään<br />
aika ei liioin voi päästä tässä tehtävässä valmiiksi. Ihminen on nimittäin jatkuvasti vaarassa<br />
joutua heteronomisuuden tilaan. Tämä ei riipu lainkaan siitä, onko ihminen uskonnollinen vai<br />
ei. Siten modernin yhteiskunnan kauheudet eivät kumoa moraalin autonomisuuden vaatimusta,<br />
vaan vahvistavat sen. Ne ovat nimittäin osoitus siitä, että ihminen voi ajautua milloin tahansa<br />
120<br />
121<br />
Neuhaus 1999, 31–34. Vrt. Kant 1784.<br />
Vrt. C, 780–783.
Change language