HUMANUM - Helda

97
Küng näkeekin valistuksen ajan humanismissa sinänsä vain moraalisesti hyviä asioita:
humanismin ja maailmanuskontojen moraali on periaatteellisesti ja substantiaalisesti sama –
kyse on korkeintaan aste-erosta eli kuinka tehokkaasti moraalia motivoidaan. 321
Se, että
omalla ajallamme on mahdollistunut kristinuskon ja humanismin jälleenyhdistymisen, on
hänen mukaansa puhdas voitto kristilliselle kirkolle; siinä, missä humanismi sai moraalille
varman perustuksen, sai kristinusko jälleen takaisin humanumin. 322 Küngille tämä on siis
onnellinen historiallinen synteesi.
4.2.2.2. Yleisyys
Toiseksi tarkennus ihmisyyden periaatteen yleisyydestä. Kuten sanottu yleisyys viittaa
universaalisuuteen. Tässä yhteydessä tulee helposti mieleen näkymä globaalista
moraalinormien järjestelmästä ja kattavasta yhteisestä moraalista. Tämä ei kuitenkaan ole
maailmaneetos-projektin tarkoitus. Yleisyys ei siis tarkoita, että Küng ajattelisi
maailmanuskontojen moraalijärjestelmien olevan identtisiä. Jo maailmaneetos-asiakirjasta
kävi ilmi, että tavoitteena on uskontojen välinen eettinen peruskonsensus. Kyse ei siis ole
uskontojen välisestä yhtenäismoraalista, vaan niiden riittävästä globaalista eettisestä
yhteneväisyydestä. ”Ilman vähintä mahdollista (minimalen) peruskonsensusta koskien
tiettyjä arvoja, normeja ja vakaumuksia ei ihmisarvoinen yhteiselämä ole pienemmässä eikä
321
322
PWE, 115; C, 67: ”Christen sind nicht weniger Humanisten als jene Humanisten, die ihre Humanität
unchristlich, gegenchristlich, ja, antireligiös oder auch gar nicht begründen. Kein Christ braucht
Berührungsängste vor dem Wort Humanismus zu haben. […] Doch vertreten Christen einen radikalen
Humanismus. Sie bejahen [...] nicht nur, wie ein idealistischer Neohumanismus sagte, alles Wahre, Gute,
Schöne und Menschliche, sondern konfrontieren sich auch mit dem nicht weniger realen Unwahren,
Unguten, Unschönen und Unmenschlichen.”; J, 447, 546, 547; CA, 248, 249; WW, 132, 164; Ching 1988,
91–99; GW, 33, 34. Vrt. Thomas 1990.
PWE, 115. Vrt. Brunner 1961: ”Gottes Wort, vom Glauben aufgenommen, schiebt das Humanum, das heisst
alles, was den Menschen als Menschen auszeichnet, nicht beseite, sondern reinigt es vom Unmenschlichen,
das aus dem Vernunftwahn und dem sündigen Begehren kommt. Das Wort Gottes wird uns nicht zu
Barbaren machen, sondern unsere ganze Kultur und Humanität dadurch wahrhaft menschlich machen, dass
es sie an Gott bindet.” Vrt. myös Casanova 1999, 21–24; Humanismin historiasta ei-teologisesta
perspektiivistä ks. esim. von Wright 1987, 151–175.