HUMANUM - Helda

17
2. USKONTO MORAALIN LÄHTÖKOHTANA
Maailmaneetos-projektin motiivi on historiaorientoitunut, 38 ja kriisilähtöinen. Küng viittaa
1900-luvun alkuun, jolloin vielä vallitsi laajamittaisesti usko moderniin yhteiskuntaan
valistuksen hedelmänä. Ensimmäisen maailmansodan myötä tilanne kuitenkin muuttui.
Tuolloin moderni maailmanjärjestys sai antaa tilaa globalisoituvalle postmodernille. Myös
suuret ideologiat romahtivat vähitellen: Saksan fasismi, Japanin militarismi ja Venäjän
kommunismi. 39
Valistuksen edistysusko ja usko autonomisen järjen moraalisiin kykyihin
joutuivat niin ikään kriittiseen valoon, kun huomattiin, että tieteellä on myös epähumaaneja
seurauksia. Tällaisten historiallisten prosessien kautta on Küngin mukaan tultu tilanteeseen,
jossa neokapitalistinen länsimainen yhteiskunta on kriisissä. 40
Monet ihmiset eivät enää tiedä, minkä perusmahdollisuuksien puitteissa heidän tulisi kohdata elämänsä
päivittäiset pienet tai suuret ratkaisunsa, mitä asioita he laittaisivat etusijalle, miten he laittaisivat asiat
tärkeysjärjestykseen, mitä esikuvia heidän tulisi valita. Aikaisemmat suuntautumisinstanssit ja
suuntautumisperinteet eivät enää ole voimassa. 41
Küngin mielestä on siis kyse nimenomaan ”moraalisesta kriisistä” 42 , joka on
suuruusluokaltaan ”itsetuhoava” 43 voima. Samalla kun Küng puhuu moraalisesta kriisistä, hän
tarkoittaa myös uskontojen kriisiä. 44
38
39
40
41
42
43
44
Vrt. esim. Hick 1987, 23, 24, 29, 30 & Smith 1987, 62–64 & Panikkar 1987, 95–97.
Vrt. J, 735–738; C, 845–849, 852–855; KGK, 189–193.
PWE, 21–34. CW, 348, 349; KGK, 198; WW, 153; Häring 1998, 286–288. Ks. myös Huntington 1996;
Kuschel 1998; Woit 1999a; Kiss 1999a; Jokisalo & Oittinen 1999; Bialas 1999d, 194–197; Pörsti 2003.
PWE 1990, 28: ”Viele Menschen wissen sich nicht mehr, nach welchen Grundoptionen sie die täglichen
kleinen oder grossen Entscheidungen ihres Lebens treffen sollen, welchen Präferenzen sie folgen, welche
Prioritäten sie setzen, welche Leitbilder sie wählen sollen. Denn die früheren Orientierungsinstanzen und
Orientierungstraditionen – sie gelten nicht mehr.”; SGW, 154, 155; W, 165, 166; WE, 255–257; A, 140; C,
868, 869; GEWP, 13–15. Vrt. Schwab 1993; Welker 1993a & 1993b; Ng; Höhn 1993; Huber 1994, 30–34;
Bauman 1996; Heinonen 1998.
PWE, 28: ”Die Krise der führenden Grossmacht des Westens ist indessen eine moralische Krise des
Westens überhaupt […]”; C, 871.
PWE, 33: ”Es droht die Selbstzerstörung der gegenwärtigen Fortschrittsgesellschaft.”
CW, 96, 97; J, 639; C, 17, 18; W, 166. Vrt. mm. Bürkle 1975, Raiser 1996, 13, 14, 21–24; Meeks 1996, 205;
Davie 2000.