HUMANUM - Helda

129
moraali on maailmaneetos-projektissa vain keino tärkeämmän päämäärän eli maailmanrauhan
saavuttamiseen.
Küngin pragmatistista metodia voidaan kuitenkin kritisoida juuri sen omilla ehdoilla,
reaalipoliittisesta lähtökohdasta käsin. Neuhausin mukaan on epärealistista olettaa
maailmanjärjestyksen tulevan turvatuksi yhteisen moraalin keinoin. Toisin sanoen päämäärä
on oikea, mutta menetelmä sen saavuttamiseksi on väärä. Neuhaus perustelee asian pitkälti
uskontososiologisesti. Cobb argumentoi samaan suuntaan taloudellisesta näkökulmasta.
Pragmatistista lähtökohtaa itseäänkin voidaan kritisoida. Tällöin ei ole kyse niinkään siitä, että
keinot maailmanrauhan saavuttamiseksi olisivat epärealistisia, vaan siitä että maailmanrauha
itsessään pääargumenttina eli päämääränä sinänsä on epärealistinen. Se on filosofisteologisesti
jopa epäoikeutettu. Kysymys tulee lähelle yleistä pragmatismin ongelmaa etiikassa
ja uskontoteologiassa.
Küng kuitenkin tunnustaa jälkimmäisen kritiikin oikeutuksen ja esittää pragmatistisen metodin
rinnalle ja sijaan filosofis-teologisen metodin. Sen avulla hän päätyy väitteeseen, että
maailmanrauha ei ole päämäärä sinänsä, vaan oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuuteen
liittyy kiinteästi ihmisyyden käsite. Kaikki yhteiskunnallinen ja moraalinen päättely ja
toiminta keskittyy ihmiseen. Tämä on teoreettinen ja ei-pragmatistinen argumentti.
Maailmanrauhan kohdalla tapahtuu siis metodisesti sama ilmiö kuin uskonnonkin kohdalla:
filosofis-teologinen metodi dominoi pragmatistista metodia. Samalla filosofis-teologinen
metodi saa lopullisesti hallitsevan aseman maailmaneetos-projektissa. Pragmatistiseen
metodiin liittyvällä maailmanrauhan päämäärällä on argumentatiivista arvoa vain moraalin
tähden ja sen ehdoilla.