HUMANUM - Helda

117
päinvastoin olettaa hänen käyttävän formaalia kategorista imperatiivia kultaisen säännön
hermeneuttisena avaimena. Tätä oletusta vahvistavat ensinnäkin yleisellä tasolla hänen
kantilainen moraalikäsityksensä sekä toiseksi eksaktimmin hänen tukeutumisensa kategoriseen
imperatiiviin maailmaneetos-projektin yleisen eettisen kriteerin määritelmässä. Näiden lisäksi
hän itse yhdistää kategorisen imperatiivin kultaiseen sääntöön – käsittäen kuitenkin yllä
esitetyn kritiikin valossa virheellisesti, että näin muodostettu moraaliperiaate toimisi hyvin
myös käytännön tilanteissa. 362 Havainnollista on myös huomata, kuinka Küng itse soveltaa
peräänkuuluttamaansa kultaista sääntöä. Hän esimerkiksi väittää, että jos katolinen kirkko olisi
toiminut maailmaneetos-projektin ilmaiseman kultaisen säännön mukaisesti, se ei olisi
suhtautunut niin tiukasti eräisiin radikaalisti ajatteleviin teologeihinsa. 363 Tällä ilmauksella
Küng kuitenkin ignoroi katolisen kirkon opilliset preferenssit. Itse asiassa voidaan väittää, että
kirkko nimenomaan toimii kultaisen säännön pohjalta kontrolloidessaan pappiensa toimintaa;
jopa ekskommunikaatio voidaan nähdä toimimisena, ei ainoastaan seurakunnan, vaan myös
väärin elävän/opettavan henkilön itsensä parhaaksi. 364 Siten Küng tulee käyttäneeksi kultaisen
säännön muodollisuutta mielivaltaisesti hyväksi omien preferenssiensä puolustamiseen.
4.4.2.2. Yksittäiset käskyt
Kultaisen säännön kaltaisen yleisen periaatteen lisäksi maailmaneetos-projekti määrittelee
kuitenkin selviä käskyjä, jotka ovat yhteisiä kaikille uskonnoille. 365 Päällisin puolin voisi
ajatella, että näiden paikkansa pitävyys on jo paljon voimakkaampi todistus yhteisen etiikan
362
363
364
365
PWE, 84: ”Religionen können Menschen eine oberste Gewissensnorm geben, jenen für die heutige
Gesellschaft immens wichtigen kategorischen Imperativ, der in ganz anderer Tiefe und Grundsätzlichkeit
verpflichtet. Denn alle grossen Religionen fordern ja so etwas wie eine ’Goldene Regel’ – eine nicht nur
hypotetische, bedingte, sondern eine kategorische, apodiktische, unbedingte Norm – durchaus praktikabel
angesichts der höchst komplexen Situation, in der Einzelne oder auch Gruppen oft handeln müssen.”; Ng,
14; D, 302. Vrt. J, 477, 482; MS, 57; Casanova 1999, 29.
WW, 24.
Vrt. 1. Kor. 5: 5; 1. Tim. 1: 20.
PWE, 82: ”Fünf grosse Gebote der Menschlichkeit […] gelten in allen grossen Weltreligionen: (1) nicht
töten; (2) nicht lügen; (3) nicht stehlen; (4) nicht Unzucht treiben; (5) die Eltern achten und die Kinder
lieben.” Vrt. Maailmanetiikka-asiakirja, Ihmisvelvollisuuksien yleinen selitys -asiakirja (H. Schmidt 1997a,
19–45.); SGW, 162; Ng; WR, 22; WW, 26, 27, 133; Kuschel 1999b, 159. Vrt. myös mm. TPE, 140–143.