HUMANUM - Helda

72
epäsuorasti myös rauhaa paremmin kuin ”markkinauskonnot”. On siis kyseenalaista, onko
maailmanrauhan argumentatiivinen preferoiminen esimerkiksi suhteessa uskonnolliseen
totuuteen, uskontoteologiassa missään mielessä – edes maailmanrauhan itsensä kannalta –
hyvä ratkaisu. 237
Cobbin edellisessä kappaleessa mainittu maailmaneetos-projektin kritiikki saa myös
moraalifilosofisemman ulottuvuuden. Tällöin sen huomataan muistuttavan Niewiadomskin
maailmankylä-ajattelun kritiikkiä.
Eräs syy huoleeni suhteessa eetoksen luonteeseen, jota uskonnot tukisivat on, että taloudellinen teoria ja
käytäntö, joka tuhoaa kolmatta ja neljättä maailmaa, juontaa juurensa individualistisesta ja dualistisesta
antropologiasta. Tuloksena, lisääntyvän valtioiden välisen tuotannon tähden, se on järjestelmällisesti
hyökännyt perinteisten yhteisöjen kimppuun ja käyttänyt hyväkseen muita olentoja, eläviä sekä
elottomia. Nykyiset menettelytavat ja lausunnot eivät eroa mitenkään tässä suhteessa. Näen vähän toivoa
kolmannen ja neljännen maailman kansoille, jos tämä ei muutu. Mikään, mitä on sanottu humanumista
Küngin kirjassa, ei osoita, että se antaisi merkittävää tukea tarvittavalle muutokselle. 238
Niewiadomskin, kuten myös Cobbin kritiikin kohteena voidaan ajatella olevan juuri
maailmanrauhan asema pääargumenttina. Tässä kuvastuu myös aikaisemmin mainitun
pragmatistisen ajattelun ongelma. Tämän Küng itsekin toisaalla implisiittisesti myöntää. Hän
nimittäin kritisoi juuri pragmatismia uskontoteologisena metodina seuraavaan tapaan. Jos se,
mikä on totta ja tavoiteltavaa, määritellään pragmatistisin kriteerein, kuten ”Se on totta, mikä
toimii tai edistää hyvää elämää”, ongelmaksi nousee kysymys, millä kriteereillä itse toimivuus
testataan. 239
Milloin ja millä perusteella jonkun ilmiön vaikutukset ovat hyviä niin, että
237
238
239
Niewiadomski 1996, 94: ”[…] so wird gerade diese ’dramatische’ Begegnung selber schon ein Beitrag zum
Frieden sein.” Vrt. Griffiths 1990; Werbick 1993, 11–13; Lütterfelds 1998.
Cobb 1999, 178: ”One reason for my great concern about the nature of the ethos that the religions will
support is that the economic theory and practice that is destroying the Third and Fourth worlds stems from
individualistic and dualistic anthropology. As a result for the sake of increasing Cross National Product, it
has systematically assaulted traditional community and exploited the other creatures, animate and inanimate.
Current policies and proposals are no different in these respects. I see little hope for Third and Fourth world
peoples unless this changes. Nothing said about the humanum in Küng’s book indicates that it would give
significant support for the needed change.” Ks. myös esim. Bechmann 1992, 301; Krysmanski 1999.
Th.A, 277: ”[…] Allerdings wäre hier zu überlegen, ob es nicht ein tieferes Verständnis des Pragmatismus
gibt, als dessen utilitarische Variante erkennen lässt: Wo es nicht um die blosse Reduktion von Religion auf
praktische Wirklichkeit, wohl aber um ihre Rückbindung an die Praxis eines wahrhaft guten Lebens geht.
Doch in jedem Fall stellt sich die Frage: Nach welchen Kriterien wären so komplexe Phänomene wie die