HUMANUM - Helda

67
Voidaan tietysti vastata, että edellä esitetty esimerkki on tyypillisesti dilemma, joka juuri
osoittaa maailmaneetos-projektin tarpeellisuuden. Jos projekti vietäisiin loppuun, ei olisi
konfliktiuhkaa ylipäänsä. Tämäkään vastaus ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa.
Küngille sana Projekt on erottamaton osa maailmaneetokseen liittyvää visiota. 219
Maailmaneetoksen on tarkoitus olla enemmän suunnannäyttäjä käytännön elämässä kuin
teoreettinen klausuuli. 220
Tarkoitus on, että sitä lähdetään askel askeleelta toteuttamaan
nykyisessä maailmassa. Mutta juuri edellä kuvattu tilanne on reaalimaailmaamme liittyvä
tilanne. Tämä on luonnollisesti myös maailmaneetos-projektin motivaattori. ”Ei
maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa.” 221 Toisin sanoen, maailmaneetosta tarvitaan juuri
siksi, koska maailmassa ei ole uskontorauhaa, mikä estää rauhan toteutumista ylipäänsä.
Edellisen kaltaiset dilemmat on de facto kyettävä ratkaisemaan, lähdettäessä toteuttamaan
maailmaneetos-projektia. Muuten maailmaneetos jää pelkäksi teoreettiseksi rakennelmaksi
eikä se ole enää projekti.
On siis palattava alkuperäiseen kysymykseen. Miten yllä kuvatussa ongelmatilanteessa on
toimittava? Neuhaus muotoilee asian seuraavasti: ”Onko uskonnollisella tietoisuudella omista
lähtökohdistaan käsin varaa relativoida totuusvaatimustaan julkisen rauhan tähden?” 222
Kysymys voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Joko despriktiivisesti, eli onko tämä
odotettavissa, tai normatiivisesti, eli tuleeko näin ylipäänsä olla. Neuhaus vastaa tietyssä
mielessä kumpaankin kysymykseen. Hänen voidaan ajatella kritisoivan Küngiä tehottomasta
reaalipolitiikasta ja pragmatismista. Toisin sanoen maailmanrauha Küngin perimmäisenä
219
220
221
222
PWE, 16.
PWE, 13, 14. Tätä kuvastavat mm. Küngin laatima TV-sarja maailmaneetos-projektin pohjalta sekä vastaava
värikuvateos maailmanuskonnoista, ”Spurensuche. Die Weltreligionen aud dem Weg.”, ks mm. kirjan
johdantoluku.
PWE, 13: ”Kein Weltfriede ohne Religionsfriede.”
Neuhaus 1999, 16: ”Ist das religiöse Bewusstsein von sich aus in der Lage, um des öffentlichen Friedens
willen seinen Wahrheitsanspruch zu relativieren?”