HUMANUM - Helda

56
voimakeinoin eli vallankäytöllä. Tämä olisi itseasiassa puhtaaksiviljelty reaalipoliittinen
kanta. 185
Onko siis Küngin mallissa moraalilla mitään itseisarvoa? Kieltävä vastaus tuntuisi olevan
jännitteessä aiemmin esille tulleen absoluuttisen moraalin tavoitteen kanssa. Toisaalta se olisi
linjassa maailmaneetos-projektin reaalipoliittisen vivahteen kanssa. Küng kuitenkin vastustaa
epäeettisiä keinoja, kuten vallankäyttöä maailmanjärjestyksen saavuttamiseksi.
Pitääkö valtapolitiikka 21. vuosisadalla siis asettaa eettisten mittapuiden alle [...] ? […] ”niin ei
myöskään kansainvälinen järjestys voi perustua yksin valtaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että
ihmiskunta kapinoi pitkällä tähtäimellä aina paljasta valtaa vastaan. Jokainen kansainvälinen järjestys
antaa olennaisen painon yleiselle konsensukselle.” 186
Küng ei hyväksy mitä
keinoa hyvänsä, esimerkiksi reaalipoliittista vallankäyttöä
Macchiavellin tapaan. 187
Jos kuitenkin katsotaan sitaattia tarkasti huomataan, että teon
eettisellä ulottuvuudella ei varsinaisesti väitetä olevan mitään itseisarvoa. Teon eettinen arvo
näyttäisi sittenkin määräytyvän konsekventalistisesti eli tulosten kautta, 188 sen perusteella,
kuinka hyvin teko edistää maailmanjärjestystä. Moraali, esimerkiksi oikeudenmukaisuus, ei
ole päämäärä sinänsä. Tämä ajatus on reaalipoliittisen kannan mukainen. Vallankäyttöön
perustuvaa maailmanrauhan tavoittelua ei tuomita siksi, että vallankäyttö sinänsä olisi väärin,
sellainen käytäntö vain ei ”toimi”. ”[...] ihmiskunta kapinoi pitkällä tähtäimellä”. Yhteinen
moraali, maailmaneetos, sen sijaan toimii. Moraalilla näyttäisi siis olevan vain välineluonne.
Sama vaikutelma syntyi jo maailmanetiikka-asiakirjasta. Ethos on varsinaisesti keino, ei
185
186
187
188
Tässä yhteydessä kyse ei ole ainoastaan historiaan, kehitysmaihin tai kommunismiin liittyvistä
antidemokraattisista yhteiskuntajärjestelmistä, vaan ajatusta kannattavat myös mm. demokraattiset pluralistit.
(Ks. tarkemmin Puolimatka 1995, 234–240.), Ks. myös esim. Mills 1956. Ks. myös Woit 1999b; Scheler
1999a, 33–41.
WWW, 76, 77: ”Muss also die Machtpolitik im 21. Jahrhundert nicht neu unter humane ethische Massstäbe
gestellt werden [...] ? [...]’so kann eine internationale Ordnung nicht auf Macht allein gegründet sein, aus
dem einfachen Grund, weil die Menschheit auf lange Sicht immer gegen nackte Macht revoltieren wird. Jede
internationale Ordnung setzt ein substantielles Mass an allgemeinem Konsens voraus.’ ” (Kursivointi
minun.)
Ks. WWW, 36–39. Vrt. esim. Kuschel 1999a, 14.
Ks. myös esim. WWW, 123: ”Eine Menschenrechtspolitik […] muss aber andererseits die realen
Bedingungen kühl kalkulieren, unter denen sie überhaupt erfolgreich sein kann.” (Kursivointi minun.)