HUMANUM - Helda

57
päämäärä. Seuraavassa luvussa palataan siihen, toimiiko tämä yhteinen moraali. Joka
tapauksessa, toisaalta Küng ei usko, että reaalipoliittinen vallankäyttö olisi oikea keino
maailmanjärjestyksen saavuttamiseksi. Toisaalta hän kuitenkin myöntää epäsuorasti
reaalipolitiikan metodisen pätevyyden: päämäärä sinänsä on kansainvälinen järjestys ja
maailmanrauha, ei etiikka.
Siten voidaan todeta, että maailmaneetos-projektissa on pragmatistisia piirteitä. Kuvaavaa
onkin, että Küng painottaa heti Projekt Weltethoksen johdannossa sanaa Projekt. 189
Muistutettakoon vielä kirjan iskulauseesta: ”Ei selviytymistä ilman maailmaneetosta. Ei
maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa. Ei uskontojen rauhaa ilman uskontodialogia. Siitä
on tässä kirjassa [Projekt Weltethos] puhe.” 190
Absoluuttiset arvot eivät maailmaneetosprojektissa
menetä merkitystään, mutta ne kätkeytyvät käytännöllisiin prosesseihin: se, mikä
on oikein ja totta, avautuu askel askeleelta projektien, kuten uskontodialogin myötä. 191 Sekä
teoreettiselle että käytännölliselle yhteistoiminnalle yhteiskunnan ja kulttuurin kaikilla osaalueilla
annetaankin maailmaneetos-projektissa paljon painoa; maailmaneetoksen
käytännöllinen merkitys on Küngille tärkeä. 192 Küng näyttää käsittävän koko
189
190
191
192
PWE, 16. Vrt. Häring 1998, 318–323.
PWE, 13: ”Kein Überleben ohne Weltethos. Kein Weltfriede ohne Religionsfriede. Kein Religionsfriede
ohne Religionsdialog. Darüber wird in diesem Buch [Projekt Weltethos] die Rede sein.”
CW, 22: ”Kurz, wir brauchen einen Dialog in gegenseitiger Verantwortung und im Bewusstsein, das wie alle
die Wahrheit nicht fertig besitzen, sondern auf dem Wege sind zur ’je grösseren’ Wahrheit.”, 578; ZÖT, 80:
”Wir sollten schliesslich auch nicht das von anderen Wegen Gelernte einfach mit dem alten Glauben nur
äusserlich additiv zusammensetzen. Wir sollten uns statt dessen aus einem echt christlichen Engagement
heraus in ständiger Lernbereitschaft auf dem eigenen Weg immer wieder neu transformieren, umformen
lassen durch das neu Gelernte, so das der alte Glaube nicht zerstört, sondern bereichert wird. Dies ist ’der
Weg der schöpferischen Umwandlung’ (Cobb), der Weg des immer wieder im ökumenischen Engagement
zu wagenden christlichen Glaubens.”; CC, 18; ”Darum geht es auch hier: nicht um ein oberflächich-selektive
wahrnehmung der fremden Religion [...] sondern um seriöse gegenseitige Information, wechselseitige
Herausforderung und beidseitige Transformation [...] zu einem Prozess, der gewiss nicht von irgendwelchen
religiösen oder politischen Instanzen beschlossen werden kann, sondern der langsam ”von unten” wachsen
muss und wachsen wird.”; PWE, 123–135, 162–171; EF, 203. Vrt. Moltmann 1990b; Otte 1998, 179–181
Casanova 1999, 25–27.
PWE, 167–171; KWR, 45–49; WWW, 115–129, 159–213, 333–367; Häring 1998, 341–347. Vrt. mm.
Swidler 1991; Ahtisaari 1995; UNESCO and a culture of peace: promoting a global movement; Bialas
1999a.