HUMANUM - Helda

13
maailmaneetos-projektin oikeutuksen. Jos maailmanrauha, uskonto ja moraali ovat
ensimmäisen asteen argumentteja, pragmatistinen ja filosofis-teologinen metodi ovat toisen
asteen argumentteja. Sekaannuksen välttämiseksi jälkimmäisistä käytetään kuitenkin nimitystä
metodi.
Pragmatismi filosofisena teoriana on monisyinen. Jonkinlaiseksi kokoavaksi pragmatismin
määritykseksi voitaisiin antaa seuraava: ”[…] kaikki ajattelu palvelee toiminnan elämää […]
arvostelma on tosi, jos ja vain jos se ’työskentelee hyvin’ [...]” 31
Küngin kohdalla
pragmatismin käsitettä voidaan käyttää hyvin yleisluontoisessa mielessä. Sitä voitaisiin
tietyssä mielessä nimittää myös praktisuudeksi. Tätä kuvaa jo se, ettei maailmanetiikkaasiakirjan
tarkoitus ole Küngin mukaan luoda intellektuaalisesti painottunutta teoriaa. 32 Koska
maailmaneetos-projektissa on kuitenkin lähinnä Jamesin ja Deweyn pragmatismia eksaktisti
muistuttavia piirteitä, on pragmatismi katsottu informatiivisemmaksi tutkimukselliseksi
apukäsitteeksi kuin praktisuus.
Pragmatistisessa metodissa on ennen kaikkea kyse fenomenaalisen todellisuuden
painottamisesta. Tehdään johtopäätöksiä ja teoriaa käytännön elämästä ja ilmiöistä
31
32
Aspelin 1958, 509. Pragmatisteiksi perinteisessä mielessä kutsutaan sellaisia nimiä kuin Peirce, James,
Dewey, Mead ja Lewis. (Rorty 1998 & Tiles 1998.) Viimeaikaisissa tieteenfilosofisissa keskusteluissa
pragmatisteiksi ovat profiloituneet mm. Hacking, Rescher, Laudan ja tietyssä mielessä myös Kuhn.
(Niiniluoto 1983, 48, 221, 222.) Kielifilosofian piirissä pragmatistista ajattelua ovat edustaneet mm. Austin
ja Searle (Niiniluoto 1983, 264–271.) sekä Wittgenstein ja Quine. (Rorty 1998, 635.) Etiikassa ja
yhteiskuntafilosofiassa postmodernia pragmatismia edustaa Rorty. (Bernstein 1983.), uskonnonfilosofiassa
puolestaan Knitter. (Heim 1995.)
Pragmatismi on saanut vaikutteita brittiläisestä common sense-filosofiasta. (Gouinlock 1998, 44.) Thomas
Reid puolusti 1700-luvulla realistista tietoteoriaa Descartesin ja Humen skeptisismiä vastaan seuraavalla
tavalla: ”Reid myöntää, että kognitiiviset kykymme ovat erehtyväiset, mutta siitä huolimatta meidän on
luotettava niihin. Meillä ei ole vaihtoehtoa. Luontomme ensimmäinen periaate on, että luotamme
kykyihimme, ja tämä on myös kaiken filosofian lähtökohta.” (Lammenranta 1993, 48.) Puolitoista vuosisataa
myöhemmin G. E. Moore sai vaikutteita häntä edeltäneeltä skottifilosofilta: ”Mooren mukaan asian ydin on
se, että hän ei ole mistään sen varmempi kuin siitä, että hänen edessään on kaksi kättä. Siten ei ole olemassa
mitään muita premissejä, jotka olisivat varmempia ja joita voitaisiin käyttää asian todistamiseen, kuten ei ole
premissejä, joita voitaisiin käyttää sen kumoamiseen.” (Lammenranta 1993, 44.) Tietoteoreettinen
skeptisismi kumotaan terveen järjen argumenteilla.
GSM, 65.