HUMANUM - Helda

43
on juuri Kantin filosofian vaikutusta. 139 Loppujen lopuksi Kant ja Küng puhuvat samasta
asiasta eri nimillä. Kant puhuu ihmisen ulkopuolelle tutkimattomaan transsendenssiin
kätketystä moraalilaista ja sen, ei ihmisen itsensä, määrittelemästä järkevyydestä. Küng puhuu
puolestaan ”järkevästä luottamuksesta” vastassa olevaan todellisuuteen, jota ei kuitenkaan
voida ”rationaalisesti todistaa”. 140
Tässä suhteessa Küngin teologian ainoa ero Kantin
filosofiaan on eksplikoidumpi eksistentialistinen korostus: Küngin tarkoitus on laajentaa
Kantin käytännöllisen järjen käsite moraalin alueelta koko olemassaoloa koskevaksi
perustaksi: Küngin rationaalisessa luottamuksessa on kyse elämän mielekkyyden
löytymisestä. 141 Tämä laajennus todistaa kuitenkin pikemminkin substantiaalisesta yhteydestä
Küngin ja Kantin välillä kuin heidän eroistaan.
Tässä valossa tuntuu yllättävältä, että Kantin moraalifilosofiaa kritisoidessaan Küng ottaa
Kantin termein ilmaistuna huomioon vain heteronomisen järjen. Küng siis näyttäisi puhuvan
autonomisesta järjestäkin jonkinlaisena yksilö- ja itsekeskeisenä loogisena operaattorina
omien intressien kalkyloimiseen. 142
Kalkulatiivinen Zweckrationalität (Weber) -käsitys on
ollut länsimaissa vallalla viime vuosisatoina; se on kuitenkin liian yksipuolinen ja lisäksi
huonosti toteutettavissa oleva näkemys. 143 Küng näyttää käsittävän kantilaisen järjen liian
yksilökeskeisessä mielessä. Tästä johtuen hän tavallaan erottaa teologian voimakkaammin
filosofiasta kuin Kant itse asiassa tekee. Kysymys itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä,
139
140
141
142
143
Ks. lisäksi Huovinen 1978b, 127. Kantin, dialektisen teologian ja eksistentialismin välisestä suhteesta ks.
tarkemmin esim. Bailey 1998.
PWE, 77; ThA, 244: ”dass dieses Grundvertrauen im Vollzug selbst eine ursprüngliche Vernünftigkeit, eine
innere rationalität offenbart […] ein rational verantwortbares, also nicht unvernünftiges, sondern durchaus
vernünftiges Wagnis, das aber so immer ein letztlich überrationales Wagnis bleibt.” (Kursivointi minun.);
CA, 21.
CA, 41, 42; Albert 1979, 26–29, 107, 137, 138.
Ks. myös C, 871–873. Toisenlaisesta, anti-individualistisesta ja antikalkulatiivisesta rationaalisuuden
ymmärtämisestä ks. esim. Bernstein 1983. Erilaisiin maailmankuviin liittyvistä rationaalisuusparadigmoista
ks. Gloy 2001.
Ks. tarkemmin Weber 1904, 55; Antikainen et al. 2000, 164, 165, 353, 364, 353, 364, 378; Plantinga 1995,
207, 208. Tunnetuimpia kalkulatiiviseen rationaalisuuteen perustuvia uudempia sosiologisia teorioita ovat
rationaalisen valinnan teoriat, ks. O. Kangas 1994.