HUMANUM - Helda

25
viittaa autonomiseen järkeen. Autonomisen järjen etiikka on ihmislähtöistä. Ihminen on
kuitenkin rajallinen olento ja siten ”ehdollinen”. Ehdollisella voi perustella ehdotonta. Tästä
seuraa, että autonominen järki osoittautuu paitsi käytännössä kykenemättömäksi motivoimaan
moraalia, myös teoriassa kykenemättömäksi perustelemaan yleispätevää moraalia. Uskonto
jää ainoaksi mahdollisuudeksi. 73 Küngin sanoin, auktoriteetin, joka viime kädessä perustelee
moraalisen toiminnan täytyy olla ihmisen vastapuoli, ei hän itse. Tämän vastassa olevan
auktoriteetin on oltava niin ikään olemukseltaan absoluuttinen, jotta se voisi perustella mitään
absoluuttista moraalia. Küngin perusmotto on ”Vain ehdoton voi velvoittaa ehdottomasti.” 74
Küng sitoo moraalin jumalauskoon velvollisuuseettisessä eli deontologisessa mielessä. Järki ei
kykene perustelemaan moraalia nimenomaan velvollisuutena. Küngin mielestä
velvollisuudessa on oltava kyse jonkinlaisesta ylirationaalisesta luottamuksesta, kokemuksesta
ja ratkaisusta suhteessa subjektin vastapuoliseen velvollisuuden lähteeseen. 75
Ihmisen on
henkilökohtaisesti uskottava ehdottoman moraalisen auktoriteetin olemassaoloon. Tämä
Küngin käsitys heijastaa hänen saamiaan vaikutteita dialektisesta teologiasta, jossa järki ja
73
74
75
Vrt. Brunner 1961, 399, 400: ”Ja, wenn Gott statt von mir gedacht zu werden, sich selbst mitteilte…! Das
ware wohl nicht mehr bloss relative, sondern absolute Selbstmittelung, darum etwas, das mein Leben
wahrhaftig veränderte. Dann würde der Ring meiner Ich-Einsamkeit den die Vernunft um mich legt,
gesprengt.” (Kursivointi minun.)
PWE, 77: ”Nur Unbedingtes kann unbedingt verpflichten [...] Mit einem allen Menschen quasi-eingeborenen
’kategorischen Imperativ’ sich das Wohl aller Menschen zum Massstab des eigenen Handelns zu machen,
kann man heute [...] nicht mehr rechnen. Nein, das Kategorische des ethischen Anspruchs, die Unbedingtheit
des Sollens, lässt sich nicht vom Menschen, vom vielfach bedingten Menschen her, sondern nur von einem
Unbedingten her begründen: von einem Absoluten her, das einem übergreifenden Sinn zu vermitteln
vermag und das den einzelnen Menschen, auch die Menschennatur, ja, die gesamte menschliche
Gemeinschaft umfasst und durchdringt.” On huomattava, että sana unbedingt tarkoittaa sekä ehdotonta että
riippumatonta. Sana viittaa siis paitsi moraalin universalisoitavuuteen myös sen lähteen itsenäisyyteen
suhteessa inhimilliseen, tässä tapauksessa epäilemättä ennen kaikkea järkeen. Tämä johtaa paitsi relativismin
myös kaikenlaisen ylipäänsä relationaalisen moraaliteorian vastustamiseen. Ks. myös CW, 349; CC, 75, 83,
85; RFV, 77; J, 62, 63; WW, 62. Vrt. Albert 1979, 64, 91, 92, 181–189; von Bredow 1992; Welker 1993a;
1993b; Ng; Frühbauer 1997, 587, 588; Kuschel 1998, 468–470; Porter 2001, 117.
WWW, 332: ”Die ’unbedingte Pflicht der Menschheit zum Dasein’ und so ’die Pflicht…zur Fortpflazung
überhaupt’ könne rein philosophisch nicht auf ein fremdes Recht zurückgeführt werden, da es dafür kein
Rechtssubjekt gäbe [...]” (Kursivointi minun.); C, 73: ”Ja, es geht im Christentum durchaus um die
Wahrheit. Doch nicht rein theoretischen Vernunftwahrheiten, sondern praktische Glaubenswahrheiten sind
hier gemeint, die in Erfahrung, Entscheidung und Tun gründen.” Vrt. CW, 540, 559; J, 79, 118, 405, 414,
495, 497, 719, 728, 729; CA, 45.