HUMANUM - Helda

82
lähtökohdasta käsin hän vastustaa teorioita, joiden teoreettinen sisältö ei vastaa sitä maailmaa
jonka näemme ympärillämme. Küng hylkää neljä usein käytettyä uskontoteologista
totuusmallia. Niiden ongelmana on juuri se, että ne ovat joko totuusfanatismia tai ignoroivat
totuuskysymyksen. Küngin suhde kolmeen ensimmäiseen malliin muodostaa maailmaneetosprojektin
pragmatistisen metodin.
Uskonnollisista malleista ensinnäkin eksklusivistinen positio on Küngin mukaan väärä.
Eksklusivismilla hän tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan ”Vain oma uskonto on tosi! Kaikki
muut uskonnot ovat epätosia!” ja ”Uskonnollinen ’rauha’ taataan vain tämän yhden toden
(valtion-) uskonnon kautta”. 265 Muut uskonnot pois sulkevan eksklusivismin virhe on siinä,
että se on itsekeskeistä ja suvaitsematonta; se ei anna arvoa muille kuin omalle uskonnolle. 266
Küngin eksklusivismikritiikki muistuttaa sekä inklusivistien että pluralistien vastaavaa
pragmatistista eksklusivismikritiikkiä. Tällaisessa kritiikissä voidaan tosin nähdä piirteitä
myös filosofis-teologisesta kritiikistä. Maailmaneetos-projektin yhteydessä käytetään
kuitenkin suhteellisen vähän filosofisia tai teologisia argumentteja eksklusivismin
kumoamiseksi. Küng käyttääkin periaatteessa kahdentyyppistä enemmän historiasta nousevaa
perustelua oman eksklusivismikritiikkinsä tueksi.
Ensinnäkin, roomalaskatolisen kirkon ”Ekstra Ecclesiam Nulla salus!” ei ole enää voimassa.
Eksklusivismin voidaan Küngin tulkinnan mukaan katsoa tulleen hylätyksi sekä Vatikaanin
toisessa konsiilissa että Kirkkojen maailmanneuvostossa. 267 Küng tulkitsee Vaticanum II:n
265
266
267
PWE, 105: ” ’Nur die Eigene Religion ist die Wahre! Alle andere Religionen sind unwahr! Religiöser
’Friede’ wird nur garantiert durch die eine wahre (Staats-) Religion!’ ”
PWE, 105: ”Als ob die Kirche schon das Reich Gottes wäre! Als ob Gottes Geist nicht auch in allen anderen
Religionen wirkte, die ja allesamt vorläufig sind.”
PWE, 106: ”Das Zweite Vatikanische Konzil hat schon in den 60er Jahren eine kühne Wende von der
Ignorierung […] zu ihrer Tolerierung, Hochsätzung und Heilsbedeutung vollzogen. Dem Weltrat der