Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

8
grafisten aineistojen analyysiin ja ennen kaikkea tarkkoihin analyyseihin kallioperärakenteiden
ikäsuhteista ja kinematiikasta kalliopaljastumilla. Tämä yhteenveto pohjautuu toistaiseksi julkaisemattomiin
tutkimustuloksiin (Pajunen et al., tekeillä); ko. tutkimukseen on myös koottu kattavasti
alueelta aikaisempien julkaisujen tuloksia, joten tähän kirjoitukseen olemme sisällyttäneet
vain keskeisimmät työssä käytettyä aineistoa käsittelevät kirjallisuusviittaukset.
4.1 Tutkimusalueen kivilajeista
Tutkimusalueen kallioperä (Kartta 2) koostuu suurimmaksi osaksi graniittisista, tonaliittisista ja
granodioriittisista syväkivistä sekä lähes poikkeuksetta migmatiittiutuneista pintasyntyisistä, suprakrustisista
gneisseistä, joita edustavat kiillegneissit, kvartsi-maasälpägneissit, pyrokseenigneissit
ja amfiboliitit. Hyvinkään pohjoisosissa on huomattava gabro-ultramafiittimassiivi ja pieniä
metagabroesiintymiä on eri puolilla tutkimusaluetta. Lisäksi pääasiassa suprakrustisten kivien
seassa on vähäisiä karbonaattikiviesiintymiä, kiisuuntumia ja rautamuodostumia ja Jokelan pohjoispuolella
on pienehkö kvartsiittiesiintymä. Kirkkonummen lounaisosaa hallitsee Obbnäsin rapakivigraniitti-intruusio,
ja post-svekofennisiä diabaasijuonia ja rapakivimagmatismiin liittyviä
kvartsiporfyyrijuonia on eri puolilla aluetta.
KARTTA 2. Tutkimusalueen litologinen kartta (muokattu alueen kallioperäkartoista hankkeen
maastohavaintojen perusteella, viitteet kohta 3.3, s. 4).
Kivilajien esiintymistavalle on tyypillistä huomattavan monimutkainen vaihtelu jo pienilläkin
alueilla. Selvää on, ettei tällaista vaihtelua voida esittää pienimittakaavaisilla kuten esimerkiksi
1:100 000 mittakaavaisilla kallioperäkartoilla (Laitala 1960; 2034, Laitala 1967; 2041, Laitala
1994; 2042, Härme 1953; 2043, Härme 1969; 2044, Kaitaro 1956). Niillä onkin esitty alueen
vallitsevin kivilaji ja vähäisempiä komponentteja on kuvattu päällemerkinnöillä (välikerros, sulkeuma,
suoni tai juoni). Päällemerkinnöin on kuvattu myös merkittävien metamorfisten indeksimineraalien,
kuten granaatti- ja kordieriittiporfyroblastien, tai malmiutumien esiintymistä. Punertavanruskea
granaatti onkin alueella yleinen ja helposti tunnistettava mineraali, jota tavataan kiillegneissien
ja niitä migmatisoivien pegmatiittisuonten ja juonten yhteydessä. Perusteelliset kivilajikuvaukset
tunnusomaisine piirteineen ja mineraalikoostumuksineen on kattavasti esitetty kallioperäkartan
selityksissä (Härme 1978, Laitala 1961) ja useissa alueelta julkaistuissa raporteissa
ja julkaisuissa, joten tässä yhteydessä käsitellään vain alueen litologisia pääpiirteitä.
4.1.1 Pintakivet - vulkaanis- ja sedimenttisyntyiset gneissit ja migmatiitit
Alueen vanhimmat kivet ovat suprakrustisia, pintasyntyisiä, vulkaanisia ja sedimenttisiä kiviä,
joiden primääriassosiaatiot kuvastelevat erilaisia, noin 1.9-1.87 miljardia vuotta vanhoja kerrostumis-
ja synty-ympäristöjä. Kerrostumisensa jälkeen suprakrustiset kivet ovat voimakkaasti
muuttuneet, metamorfoituneet ja tektonisoituneet migmatiiteiksi ja gneisseiksi. Vulkaanista alkuperää
edustavat amfiboliitit ja intermediaariset gneissit, joissa paikoin on tavattavissa primäärin
vulkaanisen toiminnan aikana syntyneitä rakenteita, kuten tyynylaava-, murskalelaava-, heittele-
ja agglomeraattirakenteita (Kuva 2a, b, d). Myös osa raitaisista, kvartsista ja maasälvistä
koostuvista, felsisistä gneisseistä (Kuva 2c) on todettu vulkaanisperäisiksi. Vulkaanisiin assosiaatioihin
liittyy varhaisia emäksisiä juonikiviä. Orijärven alueella on myös felsisiä syväkiviä,
jotka on ajoitettu vulkanismin ikäisiksi. Ilmeisen