Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

38
NW-SE-suuntaisia breksioita esiintyy ja ne lienevät syntyneet pian rapakiven jäähtymisen jälkeen.
Sen sijaan rapakiven jäähtymisen aikaiset liikunnot ilmenevät NE-SW-suuntaisina duktiileina
litistymis- ja venymisrakenteina. Obbnäsin plutoni on tunkeutunut vanhempaan suureen
PM-siirrokseen ja magmaattisen aktiivisuuden aikana alue on ollut myös tektonisesti aktiivinen.
Samoihin aikoihin on tapahtunut SZ3-siirrostuminen ja hauraat sivuttaissiirrokset SZ2 rakenteissa
(etenkin PM:llä) on tulkittu osin liittyvän samaan tapahtumaan. Kartalla jälkimmäisiä ei ole
esitetty, koska viivat menisivät päällekkäin SZ2:n kanssa eikä havaintojakaan ole kattavasti. Rapakivessä
sitä itseään edeltävää SZ2:a rakennetta ei luonnollisesti esiinny, joten siinä nuoremmat
NE-SW-painanteet on esitetty erikseen SZ4-siirroksina.
PM- ja VK -vyöhykkeillä Kirkkonummella ja Keravalla SZ4 esiintyy laaksojen suuntaisina breksia-
ja rakorakenteina, jotka leikkaavat vanhempaa myloniittia. Breksioiden iskoksena on yleensä
kvartsia, joskus epidoottia, prehniittiä tai karbonaattia. Haarniskapintojen hiertoviivaukset ovat
liki vaakasuuntaisia ja oikeakätiset liikesuunnat ovat vallitsevia. Myöhemmät liikunnot hauraissa
olosuhteissa ovat siten olleet horisontaalisia tämän suuntaisissa vyöhykkeissä.
5.2.5 N-suuntaiset, hauras (SZ5)
Jotkut pohjois-eteläsuuntaiset SZ5-siirrokset ovat toistakymmentäkin kilometriä pitkiä ja harvemmassa
kuin esim. SZ3-rakenteet. Siirrokset ovat pystysuoria ja liike niissä on tapahtunut sivuttaissuunnassa
vasenkätisesti. Leikkaussuhteista voidaan todeta, että siirrokset ovat nuorempia
kuin luode-kaakkosuuntaiset rakenteet. Kuoren jännitysolosuhteet ovat olleet erilaiset. Ekstensionaalinen
komponentti on ollut koillis-lounassuuntainen eikä yhtä hallitseva kokonaisjännityskentässä.
Rakenteisiin liittyy myös uusia NW-SE-siirroksia.
Pienessä mittakaavassa tarkasteltuna siirrokset ovat jatkuvia, mutta esim. 1: 20 000 topografisella
kartalla erottuu, että siirros usein katkeaa ja jatkuu taas 10 – 200 metriä lännempänä tai idempänä
edelleen saman suuntaisena. Tämä ei osoita rakenteen myöhempää pilkkoutumista vaan on
alkuperäinen rakenne.
Pohjois-eteläsuuntaiset siirrokset ovat melko yksittäisiä ja kapeahkoja. Myös tunnelihavainnoissa
vastaavat heikkousvyöhykkeet ovat kapeampia ja vesivuodot vähäisiä.
5.2.6 Loivat siirrosrakenteet
Alueella esiintyy myös monentyyppisiä loivakaateisia siirroksia. Useat liittynevät muihin siirrossysteemeihin
– esim. SZ2:n semihauraaseen vaiheeseen on havaittu liittyvän loivia kloriittipintaisia
rakosiirroksia ja breksioita, joiden kaade on itään. Loivien siirrosten vähäisyyden ja
luonteen vaihtelevuuden takia niitä ei ole voitu tarkemmin määritellä tai ryhmitellä. Myöskään
topografisessa tai aeromagneettisessa aineistossa loivat rakenteet eivät tule esiin toisinkuin jyrkät
siirrosrakenteet, joten niitä ei ole voitu esittää karttakuvassa. Kuitenkin rakenteita esiintyy - tunneliaineiston
perusteella peräti runsaasti - ja liukkaat kloriittipinnat sekä risaiset siirrosbreksiat,
joissa on rapautumistuotteina vielä paisuvahilaisia mineraaleja, ovat hyvin haitallisia rakennettaessa
maanalaisia tiloja.
5.3 Heikkousvyöhykkeiden rakennusgeologinen luokittelu
Heikkousvyöhykeluokitus on laadittu aikaisemmassa projektissa ”Kallioperän rakennettavuusmalli
taajamiin” (Pajunen ja muut 2002a). Sen tarkoituksena on palvella erityisesti kalliorakentamisen
tarpeita. Heikkousvyöhykkeet jaettiin kolmeen luokkaan, joilla oli vaihtelevat rapautumis-
ja rikkonaisuusominaisuudet (Taulukko 5). Näitä RG-luokituksen (Gardemeister ja muut,