Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

23
Tektonisista rakenteista tehtyjen kinemaattisten analyysien perusteella edellä kuvattuja varhaisia
ylityöntörakenteita () seurannut kuoren litistyminen on tulkittu johtuvan kasaan puristetun saarikaaren
romahduksesta. Romahdus on seurausta subduktoituvan merellisen laatan (Kuva 16a)
katkeamisesta ja vajoamisesta mantteliin, jolloin alakuori ohenee ja korvautuu alhaalta kohoavalla
kuumalla astenosfäärisellä kiviaineksella. Yläkuoressa tämän johtaa kuoren leviämiseen, ekstensioon,
ja voimakkaaseen lämpövuon lisääntymiseen. Kokonaisuudessaan kuori oli tämän romahduksen
aikana puristustilassa. Tämän tektonisen vaiheen rakenteita on hahmoteltu Kuvassa
17.
Kuva 17. Noin 1.88-1.87 miljardia vuotta sitten tapahtuneen kuoren romahdusrakenteen rakenteita ja
magmatismia esittelevä hahmotelma.
Voimakasta litistymisvaihetta seurasivat kompressio, joka poimutti edellä syntyneen alueellisen
vaakaliuskeisuuden pystyasentoisemmaksi (Kuva 3a). Rakenteellisten tutkimusten perusteella
kompressionaalisia rakenteita syntyi sekä varhaisemman N-S-puristuksen että sitä seuranneen
SW-NE-suuntaisen vinopuristuskentän tuloksena, jolloin varsinkin varhaisimpien primääristen
pintakiviassosiaatioiden vallitsemille alueille kehittyi tektoninen allas-doomirakenne. Tämä nykyisellään
tiukkaan puristettu allas-doomirakenne kuitenkin muokkautui voimakkaasti vielä nuorempien
tapahtumien aikana. Monesti sen tunnistaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta; kalliopaljastumilla
se on todettavissa pieninä lähes isokliinisina allas-doomirakenteina (Kuva 2c). Osa
magneettisilta kartoilta tulkittavista tiukoista soikeista interferenssikuvioista on jo näin varhaista
alkuperää, sillä niissä on paikoin nähtävissä nuorempien deformaatioden aiheuttamia taipumia.
Kaikki vanhemmista pintakivistäkään eivät joutuneet tässä vaiheessa kuoressa vielä niin syvälle,
että korkean metamorfososiasteen olot niitä muokkasivat; tällaisissa kivissä onkin todettavissa
hyvin kehittyneinä vain nuorempien alla kuvattavien kuoren kehitysvaiheiden tuottamat rakenteet.
Pohjois-eteläinen puristus seurasi nopeasti tai oli samanaikainen edellä kuvattuun saarikaaren
romahduksen kanssa. Jännityskenttä kääntyi nopeasti lounaiseksi johtuen lähinnä suurrakenteellisista
kompetenssieroista ja saarikaaren vinosta törmäyksestä arkeeista mannerta vastaan. Vinopuristuksesta
seurauksena oli jännityksen epätasainen jakautuminen, jolloin kuoren toisaalla puristuessa
ja muodostaessa likimain N-S-suuntaisia poimurakenteita, se toisaalla koki tensiota ja
syntyneisiin paineminimeihin purkautui granitoideja, lähinnä tonaliitteja (Kuvat 5 a,c, 10b ja 12).