Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

85
Kuva 64. Mömossenin louhoksen seinämää. Kuvassa keskellä on tummanvihreää amfiboliittia, reunoilla
pegmatiittia ja raidallista migmatiittia. Valokuva: S. Grönholm.
7.3 Yhteenveto tutkimusalueen kalliokiviaineksista ja luonnonkivistä
Helsingin seudun taajamakartoitushankkeessa tutkittiin kalliokiviaineksia Hyvinkään, Järvenpään,
Keravan, Kirkkonummen, Nurmijärven, Sipoon ja Tuusulan kunnissa. Tutkimusalueen
kunnat lukuunottamatta osaa Hyvinkäästä sijoittuvat kallioperältään voimakkaasti migmatiittiutuneelle
alueelle, jossa kivilajivaihtelu pienilläkin paljastumilla on suurta. Tyypillinen piirre ovat
pegmatiitin runsas osuus alueen kivilajeista sekä kiille- ja kvartsimaasälpägneissit, joissa on tiheä
graniittisuonitus. Tyypillisiä ovat myös voimakkaasti suuntautuneet gneissit, joissa on usein
granaattia ja kordieriittia. Voimakas deformaatio on paikoin saanut aikaan kivilajissa uudelleenkiteytymisen,
jonka yhteydessä kiven raekoko ja mikrorakenne ovat muuttuneet lujaksi. Näin on
käynyt esim. Sipoossa, jolloin seoskiven lujuus saattaa olla paikoin I-luokkaa (TVH 1988). Tutkimusalueen
lujimmat kalliokiviainekset saadaan hienorakeisista vulkaniiteista Hyvinkäältä.
Myös Hyvinkään eteläosan kvartsiitti on lujaa. Hienorakeisia liuskeita on jonkin verran myös
Nurmijärvellä, jossa kvartsi-maasälpäliuskeiden lujuus on joskus I-luokkaa (TVH 1988). Pyrokseenigneissit
ovat lujuudeltaan lujan ja massakiven välillä. Pyrokseeni kuitenkin aiheuttaa joissain
olosuhteissa kiviainekseen rapautuvuutta, joka kannattaa ottaa huomioon näitä kivilajeja
hyödynnettäessä. Sipoossa on lujaa gneissimäistä tonaliittia. Valtaosa tutkimusalueelta saatavasta
kiviaineksesta on lujuudeltaan heikompaa kuin II-luokka (TVH 1988) ja siis massakiviluokkaa.