Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

37
vyöhykkeisiin, joita pitkin se purkautui siirrostumisessa. Laskeva lämpötila näkyy erityisesti
PM- ja VK- vyöhykkeillä muuttuvissa mineraaliseurueissa, joita on muodostunut tällä ajalla, kinemaattisesti
samanlaisena jatkuneissa olosuhteissa. Erityisesti PM- ja VK-vyöhykkeillä siirrokset
ovat uudelleenaktivoituneet myös paljon myöhemmin hauraissa olosuhteissa ja toisenlaisissa
jännityskentissä.
Lineamentit ovat ainakin 5 – 25 km pituisia ja aeromagneettisen aineiston tulkinnan mukaan
ulottuvat ainakin 2 – 3 km syvyyteen. Siirrosten keskiosat ovat yleensä rapautuneet pois, joten
topografiassa rakenteet näkyvät n. 100 metriä leveinä laaksoina. Proto- ja ultramyloniittisia kiviä
esiintyy 1 cm - 10 m leveinä vyöhykkeinä laaksojen lähettyvillä. Kaade vaihtelee välillä 70º
ja 90º itään. Siirrostapahtumassa itäpuoliset lohkot ovat kohonneet ylöspäin ja liikkeen vaakakomponentti,
joka on pienempi, on ollut vasenkätinen.
Helsingin kaupungin tunneliaineistossa NNE-SSW-suuntaiset heikkousvyöhykkeet ovat kohtalaisesti
rapautuneita ja rikkonaisia. Vesivuotoa esiintyy monessa vyöhykkeessä. PM ja VKvyöhykkeillä
rikkonaisuus on maastohavaintojen perusteella vielä laajempaa.
5.2.3 NW-suuntaiset (SZ3), hauras
Luode-kaakkosuuntaiset siirrokset jakautuvat kahteen pääsuuntaan, joiden kulkusuunnat ovat
WNW ja NNW. Kaateet ovat 75º – 90º sekä koilliseen että lounaaseen. Rakenteiden geometria
johtuu niiden syntyolosuhteista. Tämä siirrostuminen liittynee maankuoren aktiivisuuteen rapakivien
syntyaikana, n. 1650 miljoonaa vuotta sitten. Silloin kuoreen kohdistui venytys, ekstensio,
akselilla pohjois-koillinen ja etelä-lounas. Poikittain akseliin nähden muodostui ekstensionaalisia
normaalisiirroksia, joissa vinon siirroksen kattopuoli liukuu alaspäin. Rakoaineistossa on samanlainen
jakauma kulkujen suhteen, kaateissa on jyrkkien lisäksi myös loivempia rakoja (Wennerström
ja muut, tekeillä).
Aeromagneettisessa aineistossa saman tapaiset WNW- ja NNW-suuntaiset rakenteet erottuvat
suoraviivaisina vähäisinä lineamentteina. Ne näkyvät parhaiten prosessoidussa magneettisessa
aineistossa (Airo ja muut, tekeillä). Topografisessa aineistossa suorat rakenteet ovat hyvin selkeitä,
erityisesti tasalaatuisten kivilajien alueilla. Useimmiten painanteet ovat suurin piirtein kilometrin
pituisia, mutta joskus siirrokset muodostavat suurempia parvia kallioperään, jolloin rapautumisen
johdosta on syntynyt suurempiakin laaksoja.
Hauraat siirrosrakenteet ovat enimmäkseen erodoituneet ja viime jääkauden aikaiset kulutusprosessit
suosivat nimenomaan kaakkoissuuntaisia painanteita. Kuitenkin joitakin breksioita ja siirrosbreksioita
on näkyvissä ja erityisesti tieleikkaukset paljastavat joskus punertavia haarniskapintoja.
Myös kvartsitäytteisiä avoimia rakoja esiintyy NW-SE-suuntaisina. Jotkut eivät ole kiteytyneet
täysin umpeen vaan pinnoilla on muutaman mm:n pituisia kvartsikiteitä. Myös karbonaattia
esiintyy raoissa.
Rakennettavuuden kannalta luode-kaakkosuuntaiset siirrokset ovat yleensä ongelmallisimpia.
Vyöhykkeessä on usein useita siirroksia sekä samansuuntaista rakoilua. Samassa vyöhykkeessäkin
rakenteiden kaateet vaihtelevat molempiin suuntiin ennustamattomasti. Helsingin kaupungin
tunnelikartoituksissa havainnot tämän suuntaisista heikkousvyöhykkeistä ovat runsaimpia ja vesivuodot
niissä rakenteissa yleisempiä kuin muissa.
5.2.4 NE-suuntaisten uudelleenaktivoituminen, hauras (SZ4)
Kirkkonummella Obbnäsin rapakivigraniitin alueella tavataan nuorimpia SZ5 siirroksia, jotka
ovat N-S-suuntaisia samoin kuin rapakiven ulkopuolellakin. Myös niitä vanhempia,hauraita