Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

25
saisesta jakautumisesta on osoituksena toisaalla intermediaaristen granitoidi-intruusioiden esiintyminen,
kun toisaalla liki samanaikaisesti kylmähköön kallioperään tunkeutui terävästi leikkaavia
juonia (Kuva 15a-c).
Rakenteellisesti tähän vaiheeseen liittyy voimakasta kuoren litistymistä ja ekstensionaalista liukua
(SE-suuntaista), joka on ohentanut kuorta. Nurmijärven eteläosissa kallioperän metamorfoosiaste
vaihettuu alhaisemmasta Espoon granitoidivyöhykkeestä Länsi-Uudenmaan granuliittialueeseen,
joka edustaa havaittujen rakenteiden perusteella syvempää kuoren leikkausta. Deformaatio
särki varhaisen allas-doomirakenteen paikoitellen tyystin muodostaen laajoilla alueilla
vallitsevan lähes vaaka-asentoisen liuskeisuuden (Kuva 7), joka on poimuttunut edelleen laajaalaisissa
ja melko avoimissa poimutuksissa. Tällöin muodostui nuorempi avoimempi tektoninen
allas-doomirakenne. Sen synty on tulkittu samanaikaiseksi em. ekstensiorakenteiden kehittymisen
kanssa (transpressio - poimutus/transtensio - litistyminen ja sulaminen).
Ekstension rakenteet ovat alueella heterogeenisesti jakautuneet. On alueita, jossa ne ovat niin
voimakkaita, että varhaisen tapahtuman merkit ovat vain vaivoin tunnistettavissa. Usein esimerkiksi
alueen kiillegneisseissä on kuitenkin havaittavissa kaksi migmatiittiutumispulssia, joista
nuorempi ei ole kokenut niin monivaiheista deformaatiohistoriaa kuin varhaisempi. Paikoin, kuten
esimerkiksi Espoon saaristossa on vyöhykkeitä, joissa nuorempi pulssi on tunnistettavissa
lähinnä vain graniittisten, pegmatiittisten juonien esiintymisenä, mutta litistymisrakenteet eivät
ole kehittyneet voimakkaiksi. Tämä viittaa siihen, että lämpövuo ja deformaatio ovat keskittyneet
tietyille kuoren osa-alueille, toisten alueiden edustaessa enemmänkin termisen pulssin reuna-alueita.
Ekstensionaalisia, laaja-alaiseen vinopuristukseen liittyviä rakenteita on koottu Kuvaan
19. Myös nuoret sedimentit ja vulkaniitit (Kuva 9), joiden kerrostumisaltaat syntyivät näissä
ekstensioprosesseissa, kokivat ensimmäisen tektonis-metamorfisen tapahtumansa. Eräät havainnot
viittaavat siihen, että osa alueen vanhoista gneisseistä metamorfoitui vain heikosti varhaisessa
tektonis-termisessa tapahtumassa ja kokivat voimakkaimman metamorfisen muutoksensa
vasta tässä nuoremmassa pulssissa. Kokonaisuudessaan tämä heterogeeninen terminen vaihe
oli laaja-alainen, sillä vastaavanlaisista termisistä tapahtumista on merkkejä myös pohjoisempaa
Itä-Suomen arkeeiselta alueelta ja Lapista.
Kuva 19. Etelä-Suomen granitoidivyöhykkeen ekstensionaalisia rakennepiirteitä. Ekstensiossa syntyneeseen
altaaseen syntyivät ns. Jokelan suprakrustisen assosiaation nuoret sedimentit ja vulkaniitit.
Svekofennisen orogenian loppuvaiheissa puristuskenttä kääntyi lähes itä-läntiseksi, jonka aikana
mm. tutkimusaluetta luonnehtiva laaja-alainen kallioperän rakenteiden taipuma kehittyi. Tähän
vaiheeseen liittyi myös Porkkalan-Mäntsälän ja Vuosaaren-Korson hiertovyöhykkeiden kehittyminen,
joskin esimerkiksi Porkkalan-Mäntsälän vyöhykkeen "juuret" ovat kehittyneet jo huomat-