Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
28<br />
rajata. Hauraiden rakenteiden luonnetta säätelevät kallioperän alueelliset litologiset ja tektonismetamor<strong>fi</strong>set<br />
piirteet, mikä on ollut ohella esitetyn yleistetyn osa-aluejaon perustana.<br />
KARTTA 6. Tutkimusalueen tektoninen rakenne ja suurosa-aluejako.<br />
Osa-alueita rajaavat usein voimakkaan muodonmuutoksen hiertovyöhykkeet ja siirrokset, joista<br />
alueen tärkeimmät ovat Porkkalan-Mäntsälän sekä Vuosaaren-Korson siirros-/hiertovyöhyke.<br />
Etelä-Suomen siirros-/hiertovyöhyke rajaa itä-länsisuuntaisena tutkimusalueen granitoidialueita<br />
ja pintasyntyisten kivien vyöhykkeitä alueen eteläosassa. Siirros-/hiertovyöhykkeet ovat kompleksisia<br />
muodostuen useista rinnakaisista siirroksista. Länsi-Uudenmaan granuliittialue ja Espoon<br />
granitoidikompleksi rajautuvat pohjoisessa monivaiheiseen, E-W-suuntaiseen Hyvinkään<br />
voimakkaan deformaation vyöhykeeseen, jonka rakennetta luonnehtivat voimakas pystyliuskeisuus<br />
ja duktiilista hauraaseen vaihtelevat hiertorakenteet (Kuva 21). Itäpäässä se taipuu NE-SWsuuntaiseksi<br />
Hyvinkää-Lahti siirros-/hiertovyöhykkeeksi. Lisäksi alueella on useita hiertovyöhykkeitä<br />
ja hauraita siirrosrakenteita, jotka jakavat edellä kuvattuja osa-alueita pienempiin<br />
tektonisiin yksiköihin. Rakoiluun perustuvassa osa-aluejaossa on perustana kallioperän rakenteellinen<br />
kehitys - siinä aluejakoa on kuitenkin huomattavasti tarkennettu, jotta mahdollisimman<br />
hyvin kutakin aluetta kuvastelevat rikkonaisuusominaisuudet saatiin riittävällä tarkkuudella paikannettua.<br />
1) Eteläiselle vulkaanis-sedimenttiselle alueelle on ominaista voimakkaasti deformoituneiden,<br />
metamorfoituneiden ja migmatiittiutuneiden pinnallisten kivien esiintyminen. Tämän vyöhykkeen<br />
kiviä esiintyy tutkimusalueella pääasiassa Kirkkonummen alueella ja aivan Sipoon eteläosissa,<br />
jossa on laajahko NW-akselitasoinen poimurakenne, joka poimuttaa sekä kivilajien kulkua<br />
että varhaisia tektonisia allas-doomirakenteita. Vyöhyke on häiriintymättömänä liki itälänsisuuntainen,<br />
mutta Vuosaaren-Korson ja Porkkalan-Mäntsälän siirrosvyöhykkeiden tuntumassa<br />
vyöhyke on voimakkaasti uudelleensuuntautunut svekofennisen orogenian viimevaiheen<br />
deformaatioissa. Tutkimusalueen lähialueilla, Pellingin saaristossa ja Vuosaaren alueella, kivet<br />
ovat heikommin tektonisoituneita ja migmatiittiutuneita, jolloin mm. kerroksellisuus, tyynylaava-<br />
tai agglomeraattirakenteet ovat kauniisti säilyneet. Eteläisellä vyöhykkeellä kivet ovat voimakkaasti<br />
litistyneet ja rakennetta luonnehtivat varhaiset, pystyasentoiset ja tiukat allasdoomirakenteet.<br />
Usein kivissä on voimakas pystyhkö lineaatio. Kirkkonummen alueella vyöhyke<br />
rajautuu Porkkalan-Mäntsälän vyöhykkeeseen ja kääntyy sen suuntaiseksi ja jatkuu sen länsipuolella<br />
edelleen liki itä-läntisenä. Porkkalan-Mäntsälän vyöhykkeen läheisyydessä kiviä luonnehtii<br />
erityisen voimakas muodonmuutos, litistyminen, mikä ilmenee mm. hyvin tiukkoina varhaisina<br />
allas-doomirakenteina.<br />
2) Etelä-Sipoon migmatiittialueen rakennetta luonnehtivat voimakkaasti liuskeiset pystyt vyöhykkeet<br />
ja niiden välissä olevat paremmin säilyneet loiva-asentoiset alueet, joissa esiintyy tyypillinen<br />
soikiomainen tektoninen allas-doomirakenne. Allas-doomirakenne määrittää lähinnä kivilajien<br />
jakautumista, mutta alueen voimakkain liuskeisuus on kuitenkin rakennetta leikkaava ja pysty<br />
ENE-suunnassa. Alueella on enemmän pintakiviä, lähinnä kiillegneissejä, kuin pohjois-
Change language