Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

10
samanaikaisesti tai jopa vulkaanisia kiviä varhemmin kerrostui merellisiä sedimenttejä, jotka nykyisellään
ovat pääasiassa erilaisia kiillegneissejä.
Sedimenttiset ja vulkaaniset kivilajit vuorottelevat usein keskenään, joskin nykyisellään varsinkin
jäykemmät emäksiset vulkaniitit ovat monesti särkyneinä murskaleina duktiilimmin käyttäytyneiden
sedimenttisyntyisten migmatiittisten kiillegneissien joukossa. Kiillegneisseissä on toisinaan
erotettavissa primääri kerrosrakenne, joka on monivaiheisesti poimutettu ja fragmntoitu,
eikä primäärin kerrostumisen suunta ole siten enää pääteltävissä. Tutkimusaluetta luonnehtivat
peliittiset, saviperäiset kiillegneissit, joissa on runsaasti hiekkaisia, psammiittisia kerroksia. Paljastumilla
psammiittiset kerrokset ovat säilyneet paremmin. Lämpötilan kohoamista seurannut
kiven sulaminen, trondhjemiittisen-graniittisen suoniaineksen synty, keskittyi pääasiassa kiillegneissien
peliittisiin kerroksiin (Kuva 3). Migmatiittiutumisen edettyä voimakkaaksi graniittinen-trondhjemiittinen
syväkivi-/suoniaines on korvannut gneissin lähes täydellisesti ja gneissistä
on jäänteinä vain mustia biotiittirikkaita juovia kivessä. Usein kiven varhaisempi alkuperä on
täysin tuhoutunut; kivet on primäärialkuperästään riippumatta merkitty kallioperäkartoille syväkiven,
kuten graniitin värillä - esim. schlierenmigmatiitit (Kuva 4c). Runsas biotiittijuomujen
esiintyminen heikentää kiven lujuusominaisuuksia mm. synnyttäen siihen helposti lohkoutuvia
sileitä pintoja. Toisaalta primäärikiven korvautumista graniittisella aineksella voi tapahtua myös
metasomaattisesti, kivessä liikkuneiden fluidien välityksellä tapahtuneiden reaktoiden kautta.
Kuvassa 4a-b on esimerkki metasomaattisesta muuttumisesta kiillegneississä graniittisen rakojuonen
ympärillä. Vastaavanlaisia metasomaattisia muutoksia on tapahtunut myös hauraampien
rakenteiden ympärillä, jolloin ne saattavat merkittävästikin muuttaa kiven lujuusominaisuuksia.
Migmatiittisia gneissejä esiintyy runsaimmin Kirkkonummen etelä- ja kaakkoisosissa sekä Nurmijärven
ja Tuusulan alueilla ja myös Sipoon eteläosissa.
Kuva 3. Migmatiittista granaattikiillegneissiä. Kuvassa a on eroteltuina eri deformaatiovaiheisiin liittyviä
liuskeisuuksia ja akselitasosuuntia sekä poimutusvaiheita ja migmatisaatiopulsseja. b. Tiukkaa, varhaista
litistymispoimutusta kiillegneissin trondhjemiittisissa neosomi-suonissa; kuva on osasuurennus
kuvasta a. c. Ekstensionaaliseen deformaatiovaiheeseen liittyviä sulafraktioita kiillegneississä.Valokuvat
M. Pajunen ( Pajunen et al., tekeillä).