Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

20
Kuva 14. Keskirakeista gabroa likimain konformina patjana graniitin seassa. Kiven avoin poimurakenne
viittaa sen melko myöhäiseen intrudoitumiseen tektonisessa evoluutiossa (Karhunkorpi, Nurmijärvi).
Valokuva M. Vaarma.
Pegmatiittisia graniitteja tavataan alueen kaikissa osissa. Niitä voi esiintyä laajoinakin kalliomassoina
ja ne ovat osaksi sukua em. mikrokliinigraniiteille, mutta yleensä esiintymistapa on juonimainen.
Ne ovat vaaleita tai punertavia kvartsi- ja kalimaasälpävaltaisia, yleensä erittäin karkearakeisia
kiviä. Vaihtelevan kokoisia granaattiporfyroblasteja on paikoin silmiinpistävän runsaasti.
Myös suuret tummat biotiittisuomupinkat täplittävät kiveä. Pegmatiitteja on syntynyt tai
tunkeutunut alueen kivilajeihin useissa eri vaiheissa. Vanhimmat generaatiot ovat olleet mukana
useissa deformaatioissa ja ovat intensiivisesti poimuttuneet ja budinoituneet. Nuorimmat pegmatiittigeneraatiot
esiintyvät leikkaavina juonina eikä niissä ole juurikaan merkkejä deformaatioista.
Laajoilla alueilla, jotka ovat välttyneet nuorimmilta graniitti-intruusioilta, tavataan intermediaarisia
juonia, jotka leikkaavat selkeästi gneissien ja varhaisten tonaliittien tektonisia rakenteita ja
satunnaisesti pegmatiittijuoniakin. Juonia on tunkeutunut termiseen kehitykseen nähden erilaisissa
olosuhteissa, joten ne ovat paikoin selvästi metamorfoituneita, kun taas jotkut juonet edustavat
lähes primääriasuaan. Ne ovat harmahtavaa hienorakeista, melko tasarakeista ja homogeenista,
ehjää ja rakenteetonta kiveä. Esimerkiksi Hindsbyn gneissimäiseen tonaliittiin tunkeutuneet juonet
(Kuva 15) ovat asettuneet svekofennisen orogenian keskivaiheessa hauraasti käyttäytyvään
ympäristöön; juoni on edelleen deformoitunut siten, että siihen on syntynyt lähes juonen suuntainen
liuskeisuus ja metamorfinen mineraaliseurue. Lisäksi alueella on muutamia diabaasimaisia
amfiboliittijuonia, joista ainakin osa edustaa svekofennisen orogenian viimeisimpiä magmavaiheita.