Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
27<br />
ti näiden semiduktiilien-hauraiden rakenteiden erottaminen Svekofennisen vaiheen loppuvaiheen<br />
rakenteista on ilman erityisikämääritysmenetelmiä mahdotonta. Paleomagneettiset tutkimukset<br />
ovat osoittaneet, että tällaisissa siirroksissa on useimmiten tapahtunut nuoria, jopa Kaledonidisen<br />
vuorijonopoimutuksen aikaisia liikuntoja.<br />
4.2.1 Tektonisten suuryksiköiden erityspiirteistä<br />
Kuten edellä kuvatusta ilmenee on kivilajien nykyinen asema (Kartta 2) toistensa suhteen monien<br />
orogeenisten tapahtumien summa. Hankkeen aikana tutkimusalueelta koottiin runsaasti uutta<br />
tektonista tietoa, jonka täydellinen hyödyntäminen lyhytkestoisissa projekteissa on useimmiten<br />
mahdotonta; tektonisten peruselementtien (liuskeisuudet - Kartta 3, lineaatiot -Kartta 4 ja poimuakselit<br />
- Kartta 5) lisäksi alueelta tehtiin hyvinkin detaljeja rakennetutkimuksia keskittyen avainkalliopaljastumiin,<br />
joissa rakenteiden ja kivilajien keskinäiset suhteet ovat hyvin nähtävillä (tutkimusalueen<br />
tiheään rakennettavilla taajama-alueilla useat merkittävää geologista informaatiota<br />
sisältävät kallioalueet puristuvat valitettavan usein rakentamisen paineisiin).<br />
KARTTA 3. Tutkimusalueen liuskeisuushavainnot<br />
KARTTA 4. Tutkimusalueen lineaatiohavainnot<br />
KARTTA 5. Tutkimusalueen poimuakselihavainnot<br />
Yleistäen kallioperän kehitys tutkimusalueella on jaettavissa varhaiseen vaiheeseen, jolloin varhaiset<br />
tektoniset doomi-allasrakenteet muodostuivat ja kallioperä koki ensimmäisen voimakkaan<br />
metamorfoitumisensa. Tätä vaihetta seurasi kuoren monimutkainen oheneminen ja ekstensio<br />
korkean lämpövuon vaikutuksessa. Voimakas terminen vaihe taittui Svekofennisen orogenian<br />
lopuksi monivaiheisten kompressionaalisten ja sivuttaispuristusten luonnehtimiksi poimutustapahtumiksi,<br />
joissa kallioperä muokattiin lähes siihen asuunsa kuin se on nykyisellään paljastuneena.<br />
Nykyisellään tutkimusalueen kallioperä voidaan jakaa kivilajiassosiaatioiltaan erilaisiin osaalueisiin<br />
(Kartta 6), joita useimmiten rajaavat voimakkaan muodonmuutoksen tektoniset vyöhykkeet,<br />
siirros- ja hiertovyöhykkeet. Horisontaalitason lisäksi kuori jakautuu erilaisiin osaalueisiin<br />
myös vertikaalisesti johtuen mm. varhaisista loiva-asentoisista tektonisista liikunnoista,<br />
esimerkiksi kuorta vahventaneiden ylityöntösiirroksien tai sitä ohentaneiden ekstensionaalisten<br />
liikuntojen seurauksena. Myös lämpövuon kasvu alaspäin aiheuttaa erilaistumista mm. metamor<strong>fi</strong>sten<br />
vyöhykkeiden jakautumiseen. Kallioperän jako tektonisiin osa-alueisiin onkin näin hieman<br />
mielivaltaista, varsinkin kun huomioidaan kallioperän erilaistumista tapahtuneen myös ajallisen<br />
kehityksen seurauksena; esimerkiksi toisaalla kivet ovat kokeneet voimakasta metamorfoosia<br />
sulamisineen, kun vastaavaan aikaan maanpinnalla tapahtui vielä kerrostumista, tai kauempana<br />
termisestä keskuksesta kivet säilyttivät vanhan asunsa. Myöhäisemmät tektoniset liikunnot saattoivat<br />
sittemmin kuoren erilaista leikkausta ja syntyikää edustavat osat toistensa yhteyteen.<br />
Näinollen toisia osa-alueita luonnehtivat erilaisten magmaattisten tai suprakrustisten kivilajiassosiaatioiden<br />
yhtenäisyys, kun taas toiset ovat rakenteiden tai metamor<strong>fi</strong>sten kiteytymisolojen<br />
luonnehtimia; onkin paljolti kysymys sovellustarpeesta, minkä kokoisiksi osa-alueet halutaan
Change language