Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

69
Kuva 47. Punertavaa sillimaniittipitoista kvartsiittia Junninkallion pohjoisosassa sijaitsevassa louhoksessa.
Valokuva: S. Grönholm.
Kvartsiitti on punertava, paikoin lasimainen, hienorakeinen, raidallinen ja liuskeinen (Kuva 47).
Sillimaniitti erottuu kivessä vaaleina täplinä. Raitojen paksuus on 1 – 10 cm.
Junninkalliolla on vähän pegmatiittijuonia, joilla ei kuitenkaan ole vaikutusta kallioalueelta saatavan
kiviaineksen lujuuteen. Kvartsiitista saadaan arviolta lujaa kiviainesta. Samasta muodostumasta
on tehty runsaan 0,5 km:n päästä kaksi kiviainestestiä, joiden perusteella kvartsiitin Los-
Angeles-luku on 22 ja 25 (Idman ja Eilu 1990). Kuulamyllyarvo ei ole tiedossa.
Pohjoisemmassa louhoksessa on tiheä vaakarakoilu. Rakojen väli on 10 – 20 cm, ehjimmillään
0,5 m. Kvartsiitin rikkonaisuuden vuoksi se ei kelvanne nykyaikaiseen luonnonkivituotantoon.
7.2.2 Järvenpää
Kallioperän yleispiirteet ja kallion laatu
Tiheän asutuksen vuoksi Järvenpään kunnan alueelta ei ole aikaisemmissa tutkimuksissa inventoitu
kalliokiviainesalueita. Helsingin seudun taajamakartoitus hankkeen yhteydessä tehtiin noin
30 kpl pistemäisiä havaintoja.
Järvenpään kallioperä on granodioriittia ja graniittia, jossa on runsaasti pegmatiittijuonia. Alueella
on myös kiillegneissin ja pegmatiitin muodostamaa seoskiveä. Järvenpäästä ei ole löydetty
lujaa kiviainesta, vaan kaikissa havaintopisteissä kiviaineksen lujuus on massaluokkaa (Kuva 48).
Järvenpäässä ei ole toimivia kiviaines- eikä luonnonkivilouhimoita.