Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
55<br />
6.3 Johdetut parametrit<br />
Maastohavaintoja hyväksikäyttäen laskettiin paljastumakohtaisesti rakosuuntien lukumäärätekijä<br />
(Jn), keskimääräinen kokonaisrakotiheys m3:lla (Jv), rakennusgeologinen RQD-luku (%) ja karkeahko<br />
arvio suhteellisesta lohkarekoosta (RQD/Jn) Barton ja muut (1974, p. 197) mukaan (Kuva<br />
34). Laadittiin VisualBasic -sovellus joka täydensi automaattisesti kenttähavaintotiedoston<br />
paljastumakohtaisia tietoja näillä johdannaissuureilla. Lohkarekoko (RQD/Jn) on keskiarvo tai<br />
tekijä, joka erityisesti vaikuttaa stabiilisuuteen. Lohkarekoko vaikuttaa etupäässä pintatukemisen<br />
tyyppiin ja määrään sekä pulttien tiheyteen. Rakotiheyden ja rakosuuntien lukumäärän perusteella<br />
määritetty lohkarekoko antaa melko hyvän kuvan kallioperän rikkonaisuudesta (Kuva 34).<br />
Yleisimmin kartoitusalueella lohkarekoot ovat suurehkoja. Pienempiä lohkarekokoja on Kirkkonummen<br />
eteläisellä gneissivyöhykkeellä ja Porkkala-Mäntsälä-vyöhykkeen yhteydessä, Sipoon<br />
eteläosan gneissivaltaisilla alueilla, jonne sijoittuu kahden tektonisen suuryksikön raja<br />
(Kartta 9), Vuosaaresta pohjoiseen kulkevan siirrosvyöhykkeen alueella, Hyvinkään eteläosan<br />
siirrosvyöhykkeessä sekä Nurmijärvellä gneissien taipumarakenteiden yhteydessä.<br />
6.4 Johtopäätöksiä<br />
<strong>Helsingin</strong> <strong>seudun</strong> <strong>taajamakartoitus</strong> -hankkeessa on koottu runsaasti ja laajalta alueelta havaintoaineistoa<br />
kallioperän rakoilusta. Aineisto on todennäköisesti tilastollisesti melko merkittävä. Se<br />
kertoo yleisellä tasolla kallioperän rikkonaisuudesta kalliopaljastumilla ja tieleikkauksissa. Jotta<br />
kallion laatua rakennettavuuden kannalta voitaisiin arvioida perusteellisemmin, tulisi tuntea kallion<br />
eri rakenteiden yhteys toisiinsa. Nyt koottu aineisto antaa mahdollisuuden käsitellä rakoparametreja<br />
tilastollisesti ja antaa yleiskuvan kallion rikkonaisuudesta. Tarkempi kallioperän rikkonaisuuden<br />
selvittäminen vaatisi kuitenkin kohteellista rakennetutkimusta alueella.<br />
Suhteellinen lohkarekoko (RQD/Jn) sisältää kaksi tärkeää parametria rakoiluasteen arviointiin,<br />
rakotiheyden ja rakosuuntien lukumäärän. Se on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi laajan<br />
alueen rikkonaisuuden kuvaamiseen. Kuitenkin täytyy kiinnittää vielä enemmän huomiota tarkkoihin<br />
rakotiheyksien ja rakosuuntien lukumäärän mittaamiseen. Esimerkiksi rakosuuntana ei<br />
voida esittää yksittäistä, pitkää rakoa, vaikka se voi olla rakennettavuuden kannalta vaativa. Tällainen<br />
informaatio tulee koota lisätietoihin, joita voidaan huomioida erikseen.<br />
Rakopituus on mitattavista rako-ominaisuuksista vaativin. Nyt käytettiin keskiarvo(=mean)<br />
-rakopituutta rikkonaisuusluokittelussa. Se vaikutti tekijänä runsaan 30 % osa-alueen rikkonaisuusluokan<br />
muutokseen. Keskiarvopituuden käyttö oli perusteltua, koska sen muutos mittauspinta-alan<br />
muutoksen suhteen oli niin vähäinen. Keskiarvo pituuden määrittäminen maastossa on<br />
kuitenkin melko hankalaa, koska osa raoista jatkuu mittausalueen ulkopuolelle ja osa rakosuunnan<br />
raoista voi olla hyvinkin lyhyitä. Mittausongelmaan apua voisivat tuoda rakotiheyden yhteydessä<br />
eriteltävät läpikotaisten ja päättyvien rakojen osuus havaintoalueella. Tämän aiheen selvittämiseen<br />
on kehitetty laskukaavoja, mutta niiden hyödyntäminen vaatii vielä lisätyöstämistä, jotta<br />
ne olisivat käytettävissä rakopituuksien arviointiin taajamageologiassa.<br />
Kallioperän rikkonaisuuden määrittäminen on geologisesti monimuotoinen, useat parametrit samanaikaisesti<br />
huomioon ottava prosessi. <strong>Helsingin</strong> <strong>seudun</strong> <strong>taajamakartoitus</strong> -hankkeessa on pyritty<br />
kokoamaan yhteen aineisto, jonka avulla eri rakenteelliset tekijät voitaisiin yhdistää tällaiseksi<br />
analyysiksi. Tieto on kuitenkin koottu vielä liian erillisinä osina. Esimerkiksi kivilajien ja<br />
niiden rakenteiden ja rakoilun yhteys ei ole vielä yhdistettävissä näin kootun havaintoaineiston<br />
perusteella. Havaintojen teon tulisi olla vielä analyyttisempää maastossa. Esimerkiksi kallionlaatua<br />
heikentävien tekijöiden, kuten rakovyöhykkeiden, voimakkaasti muuttuneiden ja rapautuneiden<br />
rakoparvien, jatkuvuuden seuraaminen olisi oleellista.
Change language