Helsingin seudun taajamakartoitus - Arkisto.gsf.fi - Geologian ...

66
ja 43). Kivi on raekooltaan hienorakeinen, joskus tiivis ja se sisältää monin paikoin vihreää epidoottia.
Epidoottia on erityisesti kapeissa rakojuonissa. Rapautumispinnaltaan vulkaniitti on vaalean
vihertävänharmaa ja massamainen. Paikoin on agglomeraattia jossa on plagioklaasiporfyriitti-
ja vaaleita kvartsi-pitoisia heitteleitä. Heitteleiden koko on täällä yleensä pienempi kuin Haarumäellä.
Vulkaniitin lisäksi kallioalueella on parin senttimetrin paksuisia kvartsijuonia sekä vähän vaaleita
graniittijuonia, joiden leveys on 0,5 – 1,0 m. Juonien ympärillä on selvästi muuttunutta ja poimuttunutta
vulkaniittia, jossa on kloriittia.
Louhokselta saadaan lujaa (A-luokka, TVH 1988) kiviainesta. Tekniset tiedot on esitetty taulukossa
15.
Kuva 43. Intermediääristä vulkaniittia lähikuvassa. Kuvassa on myös kapea graniittijuoni.
Valokuva: S. Grönholm.
Karjulamminvuori, Hyvinkää
Karjulamminvuoren louhos on avattu keväällä 2006 (Kuva 44). Kallioalueen pääkivilaji on hienorakeinen
emäksinen vulkaniitti, jossa on samoja piirteitä kuin Haarumäen ja Jukolan louhoksissa.
Louhosalueelta saadaan arviolta lujaa kiviainesta ( A – I-luokkaa, TVH 1988).