öjan ja rödsö–möllerin rantayleiskaava selostus - Kokkola

KOKKOLAN KAUPUNKIÖJAN JA RÖDSÖ - MÖLLERIN RANTAYLEISKAAVA 16.06.2008, 25.08.200891.3.2 LuonnonolosuhteetYLEISTÄSuunnittelualue kattaa merkittävän osan Kokkolan saaristosta. Alue koostuu Öjan, Rödsön ja Möllerinkylistä. Alueen luontotyyppeihin kuuluu kylien mantereisten rantojen lisäksi laaja saaristo,joka ulottuu aina avomeren äärellä oleville ulkoluodoille. Pohjois- ja luoteisosa suunnittelualueestaon luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi luontokokonaisuudeksi.Luonnonpiirteisiin vaikuttavat erittäin merkittävästi alueen geomorfologinen erityisluonneja maankohoamisilmiö, jonka seurauksena alueella syntyy meren alta vapautuneelle kuivallemaalle jatkuvasti uusia pioneerilajien vyöhykkeitä edellisten vastaavasti muuttuessa kehittyneemmiksibiotoopeiksi. Alueen piirteitä luonnehtiikin monin paikoin puhdaspiirteinen eri kehitysvaiheidenjatkumo alkaen matalan veden vesikasvillisuudesta ja rantaniityistä rantalehdon tai -koivikon kautta vanhoihin kuusikoihin ja kanerva- ja katajanummiin. Pienvesistöissä näkyvät paikoinselvät kehityssarjat merenlahdista fladojen ja glo-järvien kautta pieniin sisäjärviin ja soihin.Toinen eliöstöön merkittävästi vaikuttava tekijä on alueen maantieteellinen sijainti ja erikoinenpaikallisilmasto: täällä kohtaavat toisaalta pohjoinen ja eteläinen lajisto ja toisaalta mantereinen(itäinen) ja mereinen (läntinen ja lounainen) lajisto.GEOMORFOLOGIAMannerjäätikön alustalle aiheuttama kulutus ts. kallioperän eroosio ja maaperämuodostumien syntyminenyhdessä nopean maankohoamisen kanssa on muodostanut sen saaristomaiseman, jonkame tänä päivänä näemme saaristoalueella.Luodon ja Kokkolan saaristo on merkittävä luontokokonaisuus, jolle on tunnusomaistanopea maankohoaminen ja geomorfologian erityisluonne. Lähes koko saaristo oli ajanlaskummealussa veden peittämää aluetta, mutta on 1500 vuoden aikana nopeasti kohonnut merestä.Maanpinnan muodot ja korkeussuhteetLuodon ja Kokkolan saaristo on melko tasaista aluetta. Epätasaisesti kiemurteleva rantalinja ja lukuisatsaaret osoittavat, että topografiassa on pieniä vaihteluja, vaikkakin tunnusomaista alueelleovat tasaiset pinnanmuodot ja pienet alueelliset korkeuserot. Korkeimmat alueet ovat Kåtölandet,Vändörsbergen, Högskäret ja Munsön, joissa korkeudet voivat kohota hieman yli 20 m. Suurin osaaluetta on kuitenkin korkeudeltaan vain noin 5 - 10 m.Maankohoaminen ja vesijättömaaMaankohoaminen on alueella 8-9 mm/vuosi. Matalissa lahdenpoukamissa maan kohoaminen voiolla 20-30 mm/vuosi liettymisestä johtuen. Tasaisista ranta-alueista johtuen maa kohoaa nopeastimerestä aiheuttaen joki- ja purosuiden liettymistä ja maiden soistumista. Eräiden laskelmien mukaanmaa on viimeisen jääkauden jälkeen kohonnut alueella 670 m ja kohonnee vielä noin 130 mennen kuin isostaattinen tasapaino on saavutettu. Uusia karikoita ja saaria kohoaa jatkuvasti matalistameren lahdista. Ajan myötä näistä tulee metsäisiä saaria, jotka maankohoamisen myötä yhtyvättoisiin saariin.Maankohoaminen erottaa vähitellen merenlahdet merestä. Lahti, joka saa merivesisysäyksiävain yliveden aikana, kutsutaan fladaksi. Kun flada eristetään merestä, syntyy nk. glo-järvi.Glo-järvet muuttuvat vähitellen järviksi ja soiksi. Suuri osa näistä kuroutuneista lahdista on nykyäänpeltoja tai ojitettuja turvemaita, joissa kasvaa metsää.Kaavoitus ja Maankäyttö OyKokkolan kaupunki Kaavoituspalvelut