URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Yhteistyö lapsiperheiden kanssa. Enimmillään joka viides päihdehoitoyksiköissä<br />
toimivista raportoi, että vanhempien ja perheiden kanssa esiintyi usein avun antamiseen<br />
liittyviä hankalia tilanteita. Useimmiten kyse oli siitä, että vanhemmat kyseenalaistivat<br />
palvelujärjestelmän toimintatavan tai vähättelivät tai liioittelivat lapsen tai<br />
perheen ongelmia. Hankalia tilanteita ilmeni erityisesti suurissa yksiköissä. Päihdehoitoyksiköissä<br />
esiintyi hankalia tilanteita useammin kuin sosiaali-, terveys- ja opetusalojen<br />
yksiköissä yleensä (Halme ym. 2014). Aikaisemmissa tutkimuksissa vakaan<br />
perhetilanteen ja taloudellisen tilanteen omaavien vanhempien mielestä palvelut<br />
toteutuvat muita paremmin, vaikka odotukset ovat korkeampia (Hakulinen-<br />
Viitanen ym. 2007). Perheiden palvelujen tarve ja toimintaympäristöt ovat muuttuneet<br />
viime vuosina: perheillä on enemmän tietoa ja odotukset palveluja kohtaan ovat<br />
kasvaneet. Vanhempien ei enää oleteta tyytyvän passiiviseen palvelun vastaanottajan<br />
rooliin, vaan perheillä on mahdollisuus tehdä valintoja, osallistua päätöksentekoon<br />
ja olla yhteistyön aloitteellisina toimijoina. (Mäenpää & Åstedt-Kurki 2008.)<br />
Kolme neljästä yksiköistä oli sellaisia, joissa lapsen ja perheen asioita käsiteltiin<br />
tarvittaessa moniammatillisissa työryhmissä, ja lähes kaikissa näistä asiantuntijoiden<br />
ja perheen kanssa yhdessä. Osuus on vähän pienempi kuin sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla<br />
yleensä (Halme ym. 2014). Toisaalta päihdehoitoyksiköissä vastaavasta<br />
toiminnasta voidaan käyttää esimerkiksi verkostokokouksen nimitystä. Kokemukset<br />
moniammatillisten työryhmien tilanteista lapsen ja perheen kannalta olivat varsin<br />
myönteisiä, joskin viidenneksen mukaan tapaamisten ilmapiiri on ollut jossain määrin<br />
perheen kannalta syyllistävä. Mitä myönteisempänä tilanteet koettiin, sitä parempana<br />
nähtiin vanhempien mahdollisuudet osallistua, sitä vahvampaa oli osallisuuden<br />
tukeminen palvelujärjestelmässä, ja sitä yleisempää oli kumppanuustyöskentely.<br />
Palvelujen koordinointi. Palvelujen koordinointiin liittyvät asiat toteutuivat<br />
päihdehoitoyksiköissä kohtuullisen hyvin. Yli 80 prosentissa yksiköistä asiakkaalle<br />
oli nimetty omahoitaja tai omatyöntekijä. Tämä on useammin kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />
ja opetuksen yksiköissä yleensä (Halme ym. 2014). Omahoitaja tai<br />
omatyöntekijä oli nimetty pienemmissä yksiköissä suurempia useammin, joskin<br />
myös suuremmissa yksiköissä tälle nähtiin olevan tarvetta. Noin puolessa yksiköistä<br />
tieto lapsen tai perheen tilanteesta ja heidän käyttämistään palveluista oli koottu<br />
yhteen. Mitä yleisemmin yksiköissä ilmeni palvelujen koordinointiin liittyviä toimenpiteitä,<br />
sitä paremmat olivat vanhempien mahdollisuudet osallistua omaan hoitoonsa,<br />
sitä vahvempaa oli vanhempien osallisuuden tukeminen, ja sitä yleisempää<br />
oli kumppanuustyöskentely.<br />
5.8.4 Palvelunantajien välinen yhteistoiminta<br />
Yhteistyö ja sen toimivuus palvelunantajien kanssa. Päihdehoitoyksiköissä tehtiin<br />
useimmiten yhteistyötä pienten lasten ja lapsiperheiden asioihin liittyen psykiatriaja<br />
mielenterveyspalvelujen, erikoissairaanhoidon, lastensuojelun, sosiaalityöntekijän<br />
ja muiden päihdepalveluja antavien tahojen kanssa. Muista palvelunantajista yhteistyötä<br />
tehtiin useimmiten Kansaneläkelaitoksen kanssa. Yhteistyötä on todettu tehtä-<br />
THL — Raportti 21/2014 193<br />
Vanhempi päihdepalveluissa<br />
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Change language