URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
massa taloudessa asuvat. Käsitys perheestä on kuitenkin laajempi, perheeseen voidaan<br />
laskea kuuluvaksi ihmisiä, jotka eivät välttämättä asu yhdessä (Sutinen 2005).<br />
Esimerkiksi lasten perhekäsitykset perustuvat toisilla lapsilla enemmän yhdessä<br />
asumiseen ja toisilla biologiseen perustaan. Lapsen perheeseen saattaa kuulua esimerkiksi<br />
hänen kanssaan yhdessä asuvien aikuisten lisäksi muualla asuva biologinen<br />
vanhempi. (Ritala-Koskinen 2001.) Tässä raportissa perhettä tarkastellaan sekä yhdessä<br />
asumiseen että biologiseen perustaan nojautuen.<br />
Päihdehoidon osalta suomalaista palvelujärjestelmää on kritisoitu epätasaarvoisista<br />
ja riittämättömistä palveluista. Lisäksi kritiikkiä on saanut palvelujen<br />
hajanaisuus ja henkilöstön riittämätön määrä. (STM 2007, 2009b, 2011b.) Myös<br />
asiakkaan vähäinen osallisuus ja heikot mahdollisuudet osallistua oman hoidon<br />
suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin on tuotu esille (Veijalainen 2008, STM<br />
2009b, 2011b, Laitela 2010). Ongelmana on nähty myös henkilöstön heikko ammatillinen<br />
osaaminen päihdeongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja päihdeongelmien<br />
seulontamenetelmien puutteellinen käyttö (Hakulinen-Viitanen ym. 2005). Laajat<br />
terveystarkastukset ovat olleet viime vuosien tärkeimpiä uudistuksia lasten ja perheiden<br />
ehkäisevien terveyspalvelujen kehittämiseksi. Näkökulmaa on laajennettu<br />
yksilöstä perheeseen ja kotiin, jolloin vanhempien tukemisen mahdollisuudet ovat<br />
lisääntyneet osana neuvolan ja kouluterveydenhuollon palveluja. Lisäksi yhteistyötä<br />
tehdään myös muiden keskeisten kehitysympäristöjen kuten varhaiskasvatuksen ja<br />
koulun kanssa. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012.)<br />
Päihdeongelmia kokeneiden vanhempien lapsille tarkoitettuja palveluja on riittämättömästi<br />
ja niitä voi olla vaikea löytää. Lapset ja nuoret eivät ole tietoisia omista<br />
oikeuksistaan saada palveluja. Auttamisjärjestelmä on rakennettu aikuisväestön<br />
näkökulmasta. Päihdeongelmia kokeneita vanhempia hoitavissa palveluissa lasten ja<br />
nuorten erityiset tarpeet ohitetaan liian usein. Ammattilaisten osaamista päihdeongelmia<br />
kokeneiden vanhempien ja heidän lastensa tunnistamisessa, kohtaamisessa ja<br />
oikea-aikaisessa auttamisessa tulisi vahvistaa ja turvata riittävät henkilöstövoimavarat.<br />
Perheitä tulisi tukea ensisijaisesti ehkäisevän lastensuojelun keinoin. (STM<br />
2011b.)<br />
Palvelujärjestelmän hajanaisuus ja palvelujen antajien riittämätön yhteistoiminta<br />
voivat heikentää lasten ja perheiden palveluihin pääsyä ja edesauttaa palvelujen<br />
piiristä putoamista. Tällaisia tilanteita muodostuu, kun samanaikaisesti käytetään<br />
useita palveluja tai palvelun tarjoajat sekä kasvu- ja kehitysympäristöt vaihtuvat<br />
lasten kasvaessa tai perheiden elämäntilanteen muuttuessa (STM 2008). Hajanaisten<br />
lasten ja perheiden palvelujen saaminen eheäksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi<br />
yli sektori- ja aluerajojen on haaste kunnille. Palvelujen saatavuutta edistää, kun<br />
palvelut muodostavat lapsen ja perheen näkökulmasta toimivan kokonaisuuden<br />
(OPM 2009, STM 2010, 2012a, 2012c, Laitinen & Hallantie 2011, OKM 2012).<br />
Palvelunantajien toimintakäytäntöjen yhtenäistäminen ja monialainen yhteistoiminta<br />
ovat edellytyksiä sille, että lasten syrjäytymisen ehkäisyssä, pulmien varhaisessa<br />
tunnistamisessa ja tuen oikea-aikaisessa ajoittamisessa käytetyillä toimenpiteillä on<br />
vaikuttavuutta. Toimintakäytäntöjen yhtenäistämisellä voidaan turvata lapsille ja<br />
THL — Raportti 21/2014 31<br />
Vanhempi päihdepalveluissa<br />
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Change language