URN_ISBN_978-952-302-214-0

miestä kertoi, ettei ollut osallistunut yhteenkään verkostotapaamiseen. Yksi heistä
oli pyytänyt palaveria, mutta siihen ei ollut suostuttu.
Verkostotapaamiset oli järjestetty suurimmaksi osaksi päihdetyöntekijöiden tai
lastensuojelun aloitteesta. Tapaamisissa käsiteltiin erityisesti vanhemmuuteen, huoltajuuteen,
asumiseen ja hoitoon liittyviä kysymyksiä.
Haastattelujen perusteella tapaamisiin oli osallistunut seuraavien ammattien
edustajia: sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä, laitosjakson omahoitaja, lastensuojelun
työntekijä, neuvolan työntekijä, kätilö, lapsen hoitopaikan edustaja, sijaisperhe,
perhetyöntekijä, lääkäri ja asianajaja lisäksi mainittiin alan opiskelijat. Yleensä verkostotapaamisissa
paikalla oli muutamia työntekijöitä, mutta myös suuria verkostotapaamisia
oli järjestetty. Esimerkiksi uusperheen äiti kertoi kokouksesta, missä oli
ollut vanhemmat ja yhdeksän työntekijää. Tapaamisessa oli liian paljon ihmisiä ja
asiaa, ja kaikki jäi hieman auki. Olisi ollut parempi järjestää kaksi pienempää.
Sukulaisista oli paikalla usein lapsen vanhempien lisäksi isovanhempia toiselta
tai molemmilta puolilta sekä toisinaan myös vanhempien uusia puolisoja. Vain yksi
toi esille, ettei halunnut paikalle sukulaisia. Muutama ei ollut tiennyt, että sukulaisia
voi pyytää mukaan. Laajaan ydinperheeseen siirtyvä nainen kertoi, että ei kysytty
tuleeko muita omaisia. En tiedä olisinko halunnut heitä mukaan, mutta olisi voinut
kysyä.
Joissakin tapaamisissa henkilöiden määrä nousi suureksi kun molemmilla vanhemmilla
oli lisäksi useita omia työntekijöitä mukana tai kun lapsilla oli useita huoltajia.
Muutamilla haastatelluilla oli sellainen käsitys, ettei sukulaisia tai asianajajaa
kannattanut pyytää paikalle koska se vain pahentaisi tilannetta. Sukulaisten osallistumista
oli myös rajoitettu. Etä-äiti kertoi, että verkostotapaamisia oli ollut lastensuojelun
järjestämänä ainakin viisi. Paikalla oli ollut aluksi sijaisperheen ja haastatellun
lisäksi haastatellun äiti, isä, sisko ja asianajaja. Nyt oli asetettu kielto, että
paikalla saa olla haastatellun lisäksi vain hänen asianajajansa ja sijaisperhe.
Verkostotapaamiseen liittyi usein sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Monet
olivat osallistuneet useisiin verkostotapaamisiin, joiden joukossa oli enemmän ja
vähemmän onnistuneita tapaamisia. Suurin osa oli kokenut verkostotapaamisesta
olleen ainakin jonkin verran hyötyä. Monien mielestä asiat etenivät yllättävänkin
hyvin yhteisen pöydän ääressä ja moniin huoliin oli saatu apua. Parhaimmillaan
haastateltu oli tuntenut että tapaaminen oli mennyt hyvin, ei ollut hierarkkinen ja
edisti asioita. Tunsin itsensä vahvemmaksi ja pärjääväni.
Verkostotapaamisia koskevina myönteisinä asioina nostettiin esille muun muassa
se, että oli kokenut itsensä suhteellisen tasavertaiseksi osallistujaksi ja että oli kokenut
voivansa vaikuttaa asioihinsa. Myönteisesti oli koettu myös se, että työntekijät
olivat puolustaneet perhettä sekä ymmärtäneet perheen oikeuksia ja näkökulmia.
Yksi pitkään päihdeongelmaansa salannut äiti toi esille, että rehellisyys oli tuntunut
myös verkostopalavereissa, kun ongelma tiedettiin, siitä voitiin puhua, eikä syyllistämistä
näkynyt keskustelussa. Ydinperheen isä esitti, että verkostotapaamisia voisi
olla useamminkin: voisi jutella pienenmistäkin ongelmista.
Yhdeksäntoista haastateltua kuvasi vähintään yhden negatiivisen kokemuksen
verkostotapaamisista. Suuri osa heistä oli kokenut, ettei pystynyt vaikuttamaan asi-
THL — Raportti 21/2014 84
Vanhempi päihdepalveluissa
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta