URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Perherakenne<br />
Haastattelut luokiteltiin kahdeksaan ryhmään perherakenteen perusteella. Perinteisten<br />
ydinperheiden lisäksi oli laajempia perheitä, jotka sisälsivät ydinperheen lisäksi<br />
lapsia, jotka eivät olleet puolisoiden yhteisiä. Uusperheiksi luokiteltiin vain ne perheet,<br />
joissa asui vakituisesti henkilöitä eri suhteista. Osa perheistä oli vasta siirtymävaiheessa<br />
kohti ydinperhettä tai laajaa ydinperhettä. Eronneet ryhmiteltiin yksinhuoltajiksi,<br />
yhdestä perheestä eronneiksi etävanhemmiksi ja monesta perheestä<br />
eronneiksi etävanhemmiksi. Esimerkkien avulla pyrittiin valottamaan päihdeongelmia<br />
kokeneiden perheiden monimuotoisuutta ja sitä, että lapsiperheille suunnattuja<br />
palveluja tarjottaessa on tärkeä tietää kyseisen perheen kokonaistilanne.<br />
Suurin osa postikyselyyn vastanneista pienten lasten vanhemmista oli avioliitossa,<br />
mutta päihdeongelmia kokeneista monet asuivat avoliitossa tai ilman puolisoa.<br />
Ydinperhe oli postikyselyyn vastanneilla yleisin perhemuoto (84 %), mutta päihdepalveluja<br />
käyttäneiden haastateltujen perheistä vain joka viides oli perinteisiä vanhempien<br />
ja heidän yhteisten lastensa muodostamia ydinperheitä. Postikyselyyn vastanneet<br />
olivat huoltajia vähintään yhdelle lapselle, koska huoltajuus oli postikyselyssä<br />
valintakriteeri. Viidennes haastatelluista (seitsemän vanhempaa) ei ollut yhdenkään<br />
lapsen huoltaja. Lasten määrässä ei ollut vastaajaryhmien välillä eroa.<br />
Perheen laajuus ei olisi tullut esille yleisesti käytettyjen perhemuotoa, siviilisäätyä<br />
ja asumista koskevien kysymysten avulla, vaan lisäksi oli tarpeen kysyä jokaisen<br />
lapsen asumisesta erikseen. Siviilisäätyä ja asumista koskevat kysymykset eivät<br />
myöskään anna kuvaa perhesuhteista, koska asuinkumppanuus tai avioliitto ei kerro<br />
vanhemmuudesta.<br />
Haastatelluilla päihdepalveluja käyttäneillä henkilöillä oli kaikkiaan 70 lasta,<br />
joista viisi oli kuollut. Puolet lapsista asui vakinaisesti haastatellun vanhemman<br />
kanssa. Suurin osa lapsista oli lastensuojelun asiakkaita ja kolmannes lapsista oli<br />
otettu huostaan. Haastatelluilla vanhemmilla ei ollut ollenkaan yhteyttä kahdeksaan<br />
lapseen ja kolmellatoista lapsella ei ollut yhteyttä toiseen vanhempaansa. Monesta<br />
perheestä eronneilla etäisillä oli kaikkien etäisimmät suhteet lapsiinsa.<br />
Lastensuojelu- ja päihdehuoltolaki velvoittavat selvittämään ja turvaamaan päihdeongelmaisen<br />
vanhemman hoidossa ja kasvatuksessa olevan lapsen hoidon ja tuen<br />
tarpeet. Myös ne lapset, jotka eivät asu vakituisesti päihdeongelmaisen vanhempansa<br />
luona joutuvat kohtaamaan päihdeongelmaan liittyviä kysymyksiä tavatessaan<br />
vanhempiaan tai miettiessään miksi vanhemmat eivät pidä häneen yhteyttä. Biologiset<br />
vanhemmat ovat lapselle ainutkertaisia riippumatta huoltajuus- ja asumisjärjestelyistä.<br />
Lapsista kysymisen voivat palveluntarjoajat kokea hankalana, koska he pitävät<br />
sitä henkilökohtaisten asioiden urkkimisena tai koska he pelkäävät vaikeiden<br />
asioiden käsittelyä. Lapsen puheeksi ottamisesta on kehitetty työmenetelmiä, jotka<br />
soveltuvat hyvin myös päihdehoitoon (Solantaus & Toikka 2006).<br />
Huolet ja tuen tarpeet<br />
Omasta jaksamisesta oli vuoden aikana ollut huolissaan puolet kyselyyn vastanneista<br />
pienten lasten vanhemmista (Perälä ym. 2011b), eivätkä päihdeongelmia kokeneet<br />
vanhemmat poikenneet muista vanhemmista. Useampi kuin joka neljäs pienen lap-<br />
THL — Raportti 21/2014 93<br />
Vanhempi päihdepalveluissa<br />
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Change language