URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Suomessa alkoholihaittojen vähentämisen mallissa yhdistyy sosiaali- ja terveyspoliittisiin<br />
lähtökohtiin perustuva lainsäädäntö, viranomaisten ja kansalaisten paikallinen<br />
yhteistoiminta sekä alkoholin kysyntään, tarjontaan ja haittoihin vaikuttaminen.<br />
Tämän yhtenäisen toimintalinjan tarkoituksena on muovata suomalaisten, ja erityisesti<br />
lasten ja nuorten, koko elinympäristö päihdehaitoilta suojaavaksi. Näitä tavoitteita<br />
on tuettu esimerkiksi kahdella Alkoholiohjelmalla vuosina 2004–2007 ja 2008–<br />
2011. Lasten ja nuorten erityisasema perustuu sekä alkoholipolitiikan arvo- että<br />
tietoperustaan. Lasten ja perheiden suoja ja hyvinvointi on tärkeää, koska tiedetään,<br />
että alkoholinkäytön varhainen aloittaminen on yksilölle erityisen vahingollista.<br />
Alkoholinkäytön aloitusikää nostamalla voidaan parantaa lasten, nuorten ja perheiden<br />
hyvinvointia ja terveyttä. (Ehkäisevä päihdetyö peruspalveluissa 2010, Fors ym.<br />
2012.)<br />
Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma (STM 2009a) sisältää 18 ehdotusta mielenterveys-<br />
ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Ehdotukset jakautuvat neljään<br />
painopistealueeseen: (1) asiakkaan aseman vahvistaminen, (2) ehkäisevän työn tehostaminen,<br />
(3) mielenterveys- ja päihdepalvelujen kokonaisuuden toimivuuden<br />
parantaminen erityisesti perustason matalakynnyksisiä avomuotoisia palveluja kehittämällä<br />
sekä (4) mielenterveys- ja päihdetyön ohjauskeinojen kehittäminen. Lasten<br />
näkökulmaa painotetaan kolmen ehdotuksen yhteydessä. Ehkäisevän työn osalta<br />
korostetaan ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyä tunnistamalla mielenterveys- ja<br />
päihdeongelmia kokeneiden vanhempien lasten tuen tarpeet ja tukemalla tasapainoista<br />
kasvua. Lasten tuen tarpeen tunnistamista ja siihen vastaamista painotetaan<br />
myös mielenterveys- ja päihdepalvelujen koordinoinnin yhteydessä. Yksi ehdotuksista<br />
käsittelee lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyötä: se tulee järjestää<br />
ensisijaisesti lasten ja nuorten omassa kehitysympäristössä. Erityispalvelut tukevat<br />
tässä peruspalveluja. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman väliarvioinnissa (STM<br />
2012b) todetaan lisäksi ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyn yhteydessä se, että<br />
perheen aikuisten tuen ja hoidon tarve tulee tunnistaa hoidettaessa lasta lapsille tarkoitetuissa<br />
palveluissa.<br />
2.2.2 Monialaisen yhteistoiminnan ohjaus<br />
Useat opetusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat lait, asetukset, suositukset<br />
ja ohjelmat ohjaavat palvelujen järjestäjien yhteistoimintaa kunnassa tai seudullisesti,<br />
viranomaisten keskinäistä yhteistyötä tai yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden<br />
kanssa. Kuntien ja palvelujen järjestäjien yhteistoimintavelvoitteet liittyvät palvelujen<br />
järjestämiseen, palvelukokonaisuuksien suunnitteluun, monialaisten toimielinten<br />
ja työryhmien asettamiseen sekä palvelujen seurantaan ja arviointiin. (Perälä ym.<br />
2012, 2013.) Päihdehuoltolaissa (9 §) todetaan yhteistoiminnasta, että päihdehuollon<br />
alalla toimivien viranomaisten ja yhteisöjen on oltava keskenään yhteistyössä. Erityistä<br />
huomiota on kiinnitettävä päihdehuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon,<br />
asunto- ja työvoimaviranomaisten, koulu- ja nuorisotoimen sekä poliisin keskinäiseen<br />
yhteistyöhön. Palvelukokonaisuuksien suunnittelu ja yhteensovittamisen velvoite<br />
koskee kaikkia hallinnonaloja. Tavoitteena on, että lapsen, nuoren ja perheen<br />
THL — Raportti 21/2014 33<br />
Vanhempi päihdepalveluissa<br />
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Change language